”Mopsit ovat anatominen katastrofi”

Näin on otsikoitu erään eläinlääkärin mielipidekirjoitus brittiläisessä The Guardian-lehdessä. Kirjoittajan mukaan eläinlääkärien on puututtava asiaan, vaikka bisnes kärsisi.”Koirien omistajille on kerrottava, että jotkut rotukoirat syntyvät kärsimään koko ikänsä, vaikka se järkyttäisi asiakkaita ja vaikeuttaisi joidenkin lääkärien toimeentuloa”, lukee tekstissä. Artikkelissa tarkennetaan vielä, että lyttykuonoisten koirien ongelmista kärsivät mopsien lisäksi myös esimerkiksi bulldogit, ranskanbulldogit ja shih tzut.

Kuva: Wallpaper Zone

Brakykefalisesta akondroplasiasta eli lyhytkalloisuudesta seuraa koiralle muun muassa hengitysvaikeuksia. Koiralla voi olla erilaisia ahtaumia pään ja nielun alueella. Anatomiset ongelmat voivat aiheuttaa koiralle myös jatkuvaa kipua. Lyhytkuonoisuudesta johtuvat hengitysvaikeudet saattavat estää riittävän happimäärän kulkeutumisen elimistöön tai tiettyihin elimistön osiin. Koirilla on myös usein liikkumis- puremis- ja nielemisvaikeuksia.

BVA eli British Veterinary Association (Ison-Britannian Eläinlääketieteellinen Yhdistys) on tämän vuoden aikana kehottanut muutaman otteeseen lemmikkiä etsiviä ihmisiä olemaan hankkimatta lyttykuonokoiraa. Kehoitusta perustellaan pyrkimyksellä parantaa koirien perintötekijöitä. Maaliskuussa 2016 BioMed Centralin julkaiseman tutkimuksen (A genetic assessment of the English bulldog eli bulldogin geneettinen arviointi) mukaan bulldogeilla on perimässään vain pieni geneettisen muuntelun mahdollisuus. Tämä tarkoittaa sitä, ettei rotua pystytä enää kehittämään terveempään suuntaan.

Mopsien ja muiden lyttykuonoisten lemmikkien suosio on ollut Britanniassa nousussa viimeisen vuosikymmenen, mutta suunta halutaan kääntää toiseksi. Tietoinen rodunjalostus pelkästään äärimmäisten ulkonäköseikkojen takia halutaan saada vähenemään.

Mainokset

Karen Webb: eläinrohtotietouskoulutus

Viime viikonloppuna brittiläinen Karen Webb piti koulutusta kouralliselle suomalaisia Helsingissä. Olin etuoikeutettu saadessani kuulua tuohon joukkoon: väsymyksestäni huolimatta halusin ahmia kaiken tiedon, jota kouluttaja jakoi viikonlopun aikana.

karenwebb2

Karen Webb on muun muassa koirien kouluttamisen ammattilainen, PDTE (Pet Dog Trainers of Europe):n sihteeri ja eläinrohtotietouden (oma käännös sanasta zoopharmacognosy) osaaja ja kouluttaja. Viimeksimainittu on Caroline Ingrahamin 30 vuoden aikana tekemien tutkimusten myötä kehittämä hoitomuoto koirille, kissoille ja hevosille.

Zoopharmacognosy-sana on muodostettu muinaiskreikan sanoista ’zoo’ (eläin), ’pharma’ (rohto, lääke) ja ’gnosy’ (tietous). Ingrahamin tutkimusten mukaan kaikille eläimille on evoluution myötä kehittynyt taito hoitaa itseään tai estää sairauksien kehittymistä parantavien kasvien avulla. Luonnossa eläimet syövät kasveja ja niiden sisältämiä eteerisiä öljyjä, leviä, savea ja luonnonmineraaleja. Eläintutkijat ovat jo pitkään olleet kiinnostuneita näistä asioista ja tehneet tieteellisiä havaintoja ja tutkimuksia eläinten itselääkinnästä. Sisällä asuvilla eläimillä on myös taito lääkitä itseään, mutta ei pääsyä kaikkiin luonnosta löytyviin aineisiin. Siksi lemmikit tarvitsevat ihmisen apua.

Koulutuksessa oli puhetta siitä, että eteerisiä öljyjä on käytettävä varoen. Kuten monilla muillakin luonnonlääkkeillä, öljyillä on vaikutuksia muun muassa keskushermostoon, joten niiden käyttäjän on syytä tuntea mikä ainesosa öljyssä vaikuttaa, sen vaikutusmekanismit ja mahdolliset haittavaikutukset. Koulutuksessa esiteltyihin rohtoihin kuului muutama kymmenen eteeristä öljyä, kukkavesiä ja aromaattisia vesiä, tiettyjä viherjauheita ja öljyjä sekä muutama muu aine.

Jos koirilla on kyky lääkitä itseään (eli tunnistaa myrkylliset aineet), miksi koirat sitten syövät suklaata, myrkyllisiä viherkasveja tai puhdistusaineita? Tutkimuksissa on todettu, että koirat elävät nykyään erillään toisistaan, joten  vaikka tieto tiettyjen aineiden myrkyllisyydesta olisikin tiettyjen koirien geeneissä (menneisyydessä tapahtuneen oppimisen kautta), sitä ei ole kaikilla. Luonnoneläimillä myrkytyksiä ei ole tutkimuksissa todettu, toisin kuin lemmikkieläimillä.

Koulutuksessä esitellyt rohdot toimivat muodostaan ja käyttötavastaan riippuen hieman eri tavalla. Tuoksuvat aineet vaikuttavat eri tavoin riippuen siitä, haisteleeko (tuoksuhermopäätteet) koira niitä, vetääkö aineesta erittyviä molekyylejä henkeen (erittyminen limakalvojen läpi) tai kulkeutuvatko ne vomeronasaalielimen (sähköimpulssit) kautta aivoihin. Antamalla koiran haistella tuoksua voidaan tehokkaimmin parantaa koiran vointia: tuoksu vaikuttaa limbiseen järjestelmään, sitä kautta ikäviin kokemuksiin ja saa aikaan käytösmuutoksia vaikuttamalla alitajuntaan.

Myös ravintoainepuutteet korjaamalla koiran käytös voi muuttua. Koira osaa valita itselleen tarpeelliset aineet sisällä tarjotuista, kunhan aineet esitellään koiralle oikealla tavalla. Sama koskee tietysti muitakin aineita. Koirien itsehoitoperiaatteiden vastaista on länsimainen ajattelu, jonka mukaan eläimen kuuluu ottaa se lääke, jonka lääkäri on määrännyt, halusi tai ei.

Kouluttajan kokemusten mukaan itsehoidolla voidaan koiran käytöstä koskien saavuttaa toivottuja tuloksia tehokkaammin kuin millään muulla hoitomuodolla, oli vertailussa sitten käytöskoulutus, homeopatia tai jokin muu vaihtoehto.

Kouluttaja suositteli aiheesta erityisesti yhtä kirjaa: How animals heal themselves (Caroline Ingraham 2014).

Koiran stressiin reagoiminen (neurologinen näkökulma)

Luin kiinnostavan englanninkielisen artikkelin brittiläisen koirankoulutuspalveluja verkossa tarjoavan yrityksen sivulta. Päätin kääntää artikkelin tänne (ei suora käännös, osin referoitu: ei sisällä omia mielipiteitäni). En ole aiemmin tormännyt artikkeleihin tästä aiheesta, vaikka stressi on tutkittu ja kirjoitettu aihe. Artikkelissa käsitellään keskenkasvuisia koiria, mutta monet asiat pätevät yhtä lailla aikuisen koiran ollessa kyseessä.

Lisäsin linkkejä Wikipediaan tekstin ymmärtämisen helpottamiseksi. Tekstin lopusta löydät linkkejä alkuperäisessä artikkelissa viitattuihin tutkimuksiin.

morebeding

Artikkelissa oli ajatuksia siitä, miksi esimerkiksi eroahdistuvaa koiraa ei pitäisi kouluttaa tavalla, joka aiheuttaa koiralle ahdistusta. Koiran luo pitäisi palata ennen kuin koira alkaa ilmaista ahdistustaan raapimalla ovea, ulvomalla tai muulla juuri sille koiralle tyypillisellä tavalla.

Edelleen moni ajattelee, että koiranpennun (tai lapsen) luo kannattaa mennä vasta, kun koira on lopettanut vinkumisen. Tällä tavalla toimimalla koira saattaa tuntea itsensä hyvin ahdistuneeksi. Asian ymmärtämisessä auttaa itsensä kuvitteleminen koiran sijaan: miltä itsestä tuntuisi, jos olisi hätääntynyt ja ilmaisisi sen, eikä kukaan ympärillä reagoisi asiaan mitenkään. Koiran tapauksessa ahdistusta lisää se, että koira luottaa omaan hyvään ihmiseensä varauksetta. Koiralle on käsittämätöntä, miksiei ihminen olekaan valmis hädässä auttamaan.

Pitkät ahdistuksen hetket aiheuttavat tutkimusten mukaan koiralle peruuttamatonta vahinkoa. Tunteita käsittelevään hermoston limbiseen järjestelmään voi tulla vaurioita. Koiraa koulutettaessa on tärkeää, että koira pystyy tekemään asioita, joita siltä odotetaan. Jos koira ei ymmärrä, mitä pitäisi tehdä tai tehtävä on liian vaikea, koira ahdistuu ja kortisolin tuotanto lisääntyy. Onnistumisen kokemukset sen sijaan tuottavat dopamiinia. Näiden kahden aineen tasapaino elimistössä vaikuttaa koiran hyvinvointiin aivan kuin ihmisilläkin. Kortisolin erityksen lisääntyessä muidenkin stressihormonien eritys kasvaa ja oppiminen vaikeutuu esimerkiksi keskittymisvaikeuksien kautta.

Ahdistuksen aiheuttamat muutokset hermostossa ja eläimen ja sen hoitajan välisissä suhteissa:

  • Hermoyhteydet vaurioituvat, vapautuu kortisolia, joka suurina määrinä erittyessään tappaa hermosoluja. Tämä vaikuttaa voimakkaasti kehittyviin aivoihin.
  • Stressistä ja reaktiivisuudesta tulee käytösmalli, joka vahingoittaa hermoston toimintaa, erityisesti vagus- eli kiertäjähermoa.
  • Vaikutukset ruoansulatukseen, immuunipuolustukseen, ahdistuksen tasoon. Elämän ensimmäisten kuukausien stressi käytännössä myrkyttää eläimen.

Pidemmän ajan kuluessa vaikutukset näkyvät myös sosiaalisissa suhteissa. Koiran jättäminen vinkumaan tai ulvomaan aiheuttaa terveys- ja käytösongelmia, ahdistusta ja pelkoja. Käytösmallit voivat myös periytyä seuraaville sukupolville. Opettamalla (ehdollistamalla) koira odottamaan, ettei sen tarpeita tyydytetä, aiheuttaa koiralle epätoivon tunteita, agressioita ja tarvetta vaatia asioita kovaan ääneen. Koira tuntee todennäköisesti voimakasta epävarmuutta koko loppuikänsä. Myös pentuna saadun hoivan määrä vaikuttaa tutkimusten mukaan koiran geeneihin. Perimä vaikuttaa käytökseen lisäten riskiä käyttää tiettyjä toimintamalleja. Vähän hoivaa emoltaan saanut pentu ahdistuu todennäköisesti helpommin kuin paljon hoivaa saanut. Tarpeiden tyydyttymättömyys aiheuttaa epävarmuutta ja itseluottamuksen puutetta.

Mahdollisimman pysyvä innostunut mielentila ja taipumus asioiden etsimiseen on koiran kannalta paras. Koira pysyy ”flowssa”, jos sitä kannustetaan itsenäisyyteen ja tulokselliseen ongelmanratkaisuun. Silloin koiran ahdistus vähenee ja koira alkaa ottaa vastuuta omasta käytöksestään.

Tavoitellaan siis:

  • stressin ja ahdistuksen vähenemistä
  • valinnanmahdollisuuksien lisääntymistä
  • hyvien ja turvallisten valintojen todennäköisyyden lisääntymistä
  • ympäristön järjestämistä niin, että koira pystyy tekemään hyviä valintoja

Kouluttamistilanteissa kannattaa aina miettiä, mitä koiran pitäisi tehdä poiskoulutettavan käytöksen sijasta ja pyrkiä ohjaamaan koiraa sitä kautta. Ympäristöä tai tapoja muuttamalla koiraa voidaan auttaa tekemään parempia päätöksiä. Kouluttaminen kannattaa tehdä vahvistamalla toivottuja vaihtoehtoisia käytöskaavoja. Tämä auttaa koiraa oppimaan itsesäätelyä ja rauhallista suhtautumistapaa asioihin.

”With the use of fMRI and cognitive learning experiments we have been able to successfully prove with experiments that dogs feel emotion and less motivated when they are exposed to hand signals (negative cue), No reward markers and lost opportunity markers.” (suora lainaus) [Artikkelista ei käy ilmi, ketkä] ovat ottaneet toiminnallisia magneettikuvia ja tehneet kognitiivisia oppimiskokeita ja todenneet, että koira on tunteellisempi ja vähemmän motivoitunut, jos ohjaaja käyttää käsimerkkejä, Ei palkintoa-merkkejä tai Menetetty mahdollisuus-merkkejä.

Kannattaa reagoida ennen kuin koira ahdistuu. Merkit voi oppia tunnistamaan koiraa tarkkailemalla. Kun ahdistuminen on tullut tavaksi, kaavaa on enää vaikea muuttaa. Ahdistus voi myös kertautua ja aiheuttaa lisäongelmia, kuten altistaa eroahdistukselle.

Koira ei uusimpien tutkimusten mukaan yritä hallita ulvomalla ihmisiä, vaan itseään. Kun eläin ilmaisee huonoa oloa, se kertoo tarpeiden tyydyttymättömyydestä. Elekielen tulkitseminen ja sen mukaan toimiminen vaatii ihmiseltä suurta myötäelämisen kykyä ja stressinsietoa sekä ymmärrystä eläimen tarpeiden tyydyttämisestä. Eläimen koko hyvinvointi on kiinni siitä, miten ihminen sitä ymmärtää.

 

Lopuksi linkkejä tieteellisiin teksteihin, joihin alkuperäisessä artikkelissa viitattiin.

Panksepp et al (limbinen järjestelmä)

Ferber, Weissbluth and Schafer 1880 (cry it out- ajattelu)

John Watson 1920 (vastasyntyneet)

Meaney 2001 (hoivan avulla päälle kytkeytyvät geenit)

“What do you want the animal to do instead”, Dr Susan Friedman

Dr Karen Overall (Relaxation protocol)