Kuntoloma koiran parantaa

Matkailimme Herra Käpälän ja koirien kanssa äskettäin Suomessa. Kävimme nuoruuteni maisemissa, vaikkakin toisella puolella Päijännettä, Jämsässä.

Kuivan mäntykankaan tuoksut ja järven laineilta heijastuva aurinko saavat minut aina tuntemaan, että olen kotona. Ei haittaa yhtään, vaikka olen asunut kaupungissa jo kohta kaksikymmentä vuotta.

Myös Mikille ja Pipalle loma oli kuntoloma: välilllä tyypit väsähtivät lähes täysin. Jopa lähes aina energinen Miki alkoi väsyä loman loppupuolella. Ja kyllä, pidimme välillä lepopäiviä. Kaupungin tasainen maasto on kuitenkin paljon kevyempää kuljettavaa kuin metsäpolku, saati poluton metsä.

Kävimme luonnonsuojelualueilla, joten koirat olivat pääasiassa hihnassa. Se ei onneksi estänyt riehumista täysin luonnonmuovaamilla hiekkarannoilla…

…eikä kiipeilemistä pelottavien lohkareiden seassa…

… tai pelottavien siltojen ylittämistä.

hiekkarannalla
Aaltoja on kiva metsästää!
hiekkaranta2
Rasuanniemi Jämsässä ylpeilee luonnonmuovaamilla hiekkarannoilla. Niemellä on myös kivikautinen asuinpaikka.
lohkareet
Vororotti Jämsässä on rotko, jossa vorot ovat perimätiedon mukaan piileskelleet etsijöitä. Rotko on hankalulkuinen lukuisten lohkareiden ja pohjalla olevan suoalueen takia.
pipa ja lohkareet
Välillä Pipan piti pysähtyä miettimään, kun lohkareiden välissä oli pelottavia rakoja, joihin tassu voisi lipsahtaa
silta
Voi ei, taas rakoja!

Pipa pelkää kaikkia ritilöitä ja portaita, joiden alla näkyy ilmaa. Silti pelottavien paikkojen ylittäminen onnistuu pienellä houkuttelulla ja runsaalla kehumisella. Pipa ylitti sillan varovasti, asettaen koko ajan tassut mahdollisimman keskelle sillan poikkipuita. Koska vesi on kiinnostavaa, pysähtyi välillä katsomaan veteen.

Mikillekin kiipeily oli hyvää takajalkatreeniä: vaikka vanhus jaksaa vipeltää kaksi päivää täysillä lähes pysähtymättä, väsymyksen alkoi jo huomata kuudentena lomapäivänä. Silloin kävimme rotkojärvellä, jossa palasimme takaisin autolle polutonta reittiä – kiitos sen, etten ollut katsonut reittiä etukäteen…

rotkojärvi
Ruuhivuoren rotkojärvi eli Ruuhijärvi oli toiselta sivultaan jyrkänteiden ympäröimä järvi. Satoi, kun kiipeilimme kallioilla.
rotkojärvi2
Siellä se vesi on alhaalla. Kansallismaisemaa tämäkin.

Sainpahan kiipeillä jyrkkää ja liukasta vuorenrinnetta koko kehon voimalla, käsilläkin kiinni pitäen. Herra Käpälä tosin ei ollut siihen tyytyväinen, kun vielä kastuakin piti. Onneksi polut muuttuivat sateesta liukkaiksi vasta melkein takaisin auton luo päästyämme.

miki rungolla
Miki on vanha tekijä, paikasta riippumatta. Kiipeilee, loikkii, kurkkii koloihin ja alas jyrkänteiden reunalta. Haluaa olla aina ensimmäinen ja uteliain.
pipa tarkkailee
Pipa sen sijaan suosii harkitsevampaa lähestymistapaa ja tarkkailee ensin tilannetta.

Suhtautumisesta riippumatta lopputulos oli kaksi tyytyväistä koiraa 🙂

miki-rötkö
Oma sänky paras sänky. Paitsi Pipan etukäteen lämmittämä on vielä parempi.
pipa-rötkö
Oma sänky paras sänky. Paitsi Mikin etukäteen lämmittämä on vielä parempi.
Mainokset

Rescue-päivä 8.10.2016

Rescuepäivä on vielä pari tuntia käynnissä Helsingin Suvilahden Kattilahallissa. Vielä ennättää joukkoon – Jone Nikulakin on siellä 🙂

p1100830

Kävimme Pipan kanssa viettämässä pari tuntia hyvässä seurassa. Pipalla oli toooooosi hyvä päivä, vaikka herkku- ja huomiokiintiö tuleekin harvoin täyteen 😉 Harvemmin olemme osallistuneet tapahtumaan, jossa ihmiset osaavat katsoa jalkoihinsa ja väistää pientäkin koiraa.

Ihmisiä oli niin paljon, että kuvien ottaminen oli koiran hihna toisessa kädessä mahdotonta. Nautin siis vain tunnelmasta. Ja söin lounaaksi todella herkullisia Soisoin bataattiranskalaisia itse tehdyllä majoneesilla ja kaalisalaatilla, nams!

Nyt on kotona hyvin rauhallinen ja tyytyväisen oloinen Pipa 🙂

p1100832

Krokotiili on väsynyt. Välillä.

Kävimme muutama viikko sitten Porvoon Emäsalossa kylässä. Koirakaverin innostamana Pipa meni oma-aloitteisesti vedessä syvemmälle kuin koskaan aiemmin: vesi ulottui melkein selän yli!

Espanjanmaantiekiitäjälle se on suuri saavutus: koiralle, joka on tottunut siihen, että turvapaikka on vain tiukalle kerälle kääriytyneenä jossain pienessä kolossa. Vesi on outona elementtinä vaarallista. Pipan lempipaikka kotona on Oman Ison selän ja sohvan selkänojan välissä: jos välissä oleva kolo on 15-20 senttiä leveä, Pipa menee sinne nukkumaan huoaten tyytyväisenä.

P1090630
Kroko vaanii ruohikossa.
P1090703
Kallioralli
P1090738
Ei pelättävää rantaruohikossa
P1090916
Mikikin noin syvällä 🙂
P1100043
Krokoa ei kiinnosta keppi, vaan koirakaveri
P1100052
Mahansyvyisestä vedestä…
P1100057
…loikkiminen…
P1100102
…ei ole kevyttä hommaa…
P1100111
…vaan tehokasta treeniä leikin varjolla.
P1100131
Ei ihme, että väsytti. Koirakaveri uuvahti Oman Ison kenkien päälle.

Pipa oli aluksi hämmentynyt uudesta ympäristöstä ja uudesta koirakaverista. Alkuarkailun jälkeen Pipa kuitenkin kiiskitti kaveria niin, että tämä puolestaan hämmentyi… Naapurin puolella oli tyypilliseen tapaan jotain paljon kiinnostavampaa kuin omalla pihalla. Pipa hätääntyikin hetkeksi, kun pelkäsi Oman Ison hukkuneen johonkin, vaikka oli itse käynyt luvattomilla teillä eikä heti löytänyt takaisin ihmisten luo.

Pipan kanssa olemme edelleen tehneet luottamusharjoituksia. Siitä huolimatta Pipa on herättänyt Oman Ison viikon ajan monta kertaa yössä kurnuttamalla makuuhuoneen ovella olevalla portilla, haluten tarkistaa, ovatko ihmiset edelleen siellä. Varmistuttuaan, että kaikki on hyvin, Pipa on mennyt taas nukkumaan. Ja halunnut varmistuksen taas jonkin ajan päästä. Toivottavasti Pipan oloa helpottamaan vielä löytyy jokin keino.

Päivä koirana, ellei kahtena

P1100140
MMMM, ihana mutaoja
P1100137
Häntä näkyy
P1100163
Kuusen alla Pipanainen. Ei nuku.
P1100167
Takuulla jotain herkkua täällä
P1100173
Oma iso ja Mikin häntä viuh vauh
P1100171
Tarkkana kuin… Miki
P1100174
Tonne nyt hyppää kuka vaan
P1100180
Nuusk. Uros pissasi tähän. Ja toinen. Ja kymmenes.
P1100190
Nuusk. Naaraskin kävi täällä pian pentujen saamisen jälkeen.
P1100181
Mihinseoravameni?!??!
P1100192
Peffan nuuskin jo, päästä ohi!
P1100198
Aurinko  haisee hyvältä
P1100205
NAAAAAAMS! Ei mitään väliä, vaikka vähän kuiva jo

P1100230

P1100209
Se ei ole koira eikä mikään joka ei kuraa
P1100212
Avaa JO!
P1100213
Kyllä jokainen koira puuhun pääsee
P1100222
Nuuusk, kiinnostava sammalen alusta
P1100232
Höh, jokainen koira pääsee tonnekin

FunRun Hyvinkää 2016

Hurttahelppi järjesti FunRunin tänä vuonna sunnuntaina 5.6. Siellä olimme tänään.

kloonit
AI SAMAA ROTUA? JOO ESPANJANMAANTIEKIITÄJIÄ OLLAAN!
P1090360
MUTTEI SAMANNÄKÖISIÄ! PAITSI EI-AINA-IHAN-HERRASMIESVAHVISTUS GOFFE (TOINEN OIKEALTA)

Kisassa oli parien juoksuosuus ja yksilökisa. Osallistuimme molempiin. Mielestämme on siis ihan parasta, että pääsimme kahdesti juoksemaan radalla vieheen perässä.

FunRunissa ’fun’ on ’run’in ohella tottakai pääosassa.

P1090325_2
Pipa, Ände, Goffe
P1090316_2
Eikun Ände, Goffe, Pipa
P1090313_2
Eikun Pipa, Goffe, Ände
P1090241
Siis Ände, Goffe, Pipa
pampulat1
Pampulat päässä voi myös todellakin olla hauskaa

Ja haurauh – me voitettiin!! Pipa teki uuden enkankin vielä!

funrun tulokset omafunrun tulokset2

Kiitos paljon kaksijalkaisille järjestäjille, jotka olivat kaiken päälle tilanneet sopivan viileän sään!

P1090490
Kaikkeni antaneena ansaitsen levon

Roturace 2016 (Hyvinkää)

Osallistuimme tänä vuonna EGU:n järjestämään Roturaceen täysin blondilla joukkueella 😉

Roturace on kaikkien rotujen juoksukisa, joka järjestetään kesäisin Hyvinkään vinttikoiraradalla. Kisan suosio on kasvanut vuosi vuodelta ja tänä vuonna kilpailu oli kaksipäiväinen. Me olimme mukana minien sarjassa lauantaina 21.5.

Palkintosijoille emme päässeet, joten mestaruusputkemme päättyi. Paljon onnea voittajille! Oma sijoituksemme oli 11. (Roskaraketit). Ihan hyvä sekin, joukkueita oli kuitenkin sarjassamme 50. Ja jokainen osallistuja sai kisan perinteiden mukaan ruokapalkinnon 🙂

P1080848
(KUVAAN EIVÄT VALITETTAVASTI MAHTUNEET KAIKKI TULOKSET) Lähde Facebook, kisan sivu

Seuraavia kisoja varten treenauksen pitää olla tehokkaampaa: koska muutamaan viikkoon ennen kisoja emme Pipan kanssa tehneet muuta kuin hitaita lenkkejä Mikin nuuskuttaessa ja muutaman koirapuisto- ym. rallituksen, ei ihme, ettei kisapäivänäkään löydy vauhtia… Unohtuuhan Pipalta osa radalla juoksemiseen vaadittavista asioista vuodessa kuitenkin.

P1080956

Pipa oli innoissaan vieheestä, kuten tavallista. Radan vieressä kiihdytteli ja vahtasi. Aurinko paistoi sivusta, joten hyvää kuvaa oli vaikea saada koirasta, joka olisi halunnut kaivautua aidan ali radalle.

Seuraavan kerran menemme kisaamaan näillä näkymin taas Hyvinkäälle, Hurttahelpin FunRun on 5.6.

Osallistumme perinteisesti Roskaraketit-nimellä: kaverini puhuu usein kisoissa siitä, kuinka jonkun muun roskista on tullut mahtavia koiria, joka juoksevat kovaa.

Koirauimarannalla

P1080912
Miki kasteli sentään jalat ja mahan
P1080918
Pipa ylläriylläri kaivoi kuoppaa. Kasteli vain etutassujen varpaat, sitten totesi, että vesi on ihan nähty.

Kävimme Pitkäkosken lähellä olevalla Vetokannaksen uimarannalla Vantaalla. Siellä on ihmisten uintia varten tekojärvi (siis lampi) ja vähän matkan päässä Vantaanjoen varrelta paikka varattu sekä onkijoille että uimahalukkaille koirille. Vaikkei tietäisi tarkkaan, missä koirien ranta on, opasteiden avulla löytää kyllä perille.

Koirauimaranta oli niin jyrkkä, että minulla oli vaikeuksia päästä paljain jaloin terävien pikkukivien yli vedenrajaan, vedessä kävelemisestä puhumattakaan. Kylmä vesi ei minua haittaisi, mutta jos ranta jyrkkenee niin, että yhdellä kunnon askelella on reisiä myöten vedessä, siellä on hankala ohjata ei niin uimainnokasta koiraa.

Jos koira tarvitsee ohjausta, tuolle rannalle mukaan kannattaa ottaa itselle mukaan kengät, jotka jalassa voi kävellä veteen. Näköjään rannalla on ollut hienoa hiekkaa, mutta se on valunut sateen mukana jokeen. Ranta on kohdassa, jossa virtaus ei ole kova, mutta vesilelut lähtevät kuitenkin varmasti virran mukana, jos koira ei olekaan innokas niitä noutamaan.

P1080925
Kävimme samalla reissulla tietysti myös koskella

Koira auttaa.

Pipa kurnuttaa, jollottaa, naukuu kuin kissa. Saattaa saada hikotuskohtauksen tai vinkua hiljaa. Leikkiinkutsuhaukahtelee, vahtihaukkuu, jahtiujeltaa ja koirapostihaukkuu.

pipa

Miki osaa haukkua avaamatta kuonoa. Autolla liikkuessa kuuluu välillä kaksi piippausta: auton peruutustutka ja Miki. Stressaantunut Miki kiljuu kovaa ja korkealta. Tuhahtelee ja pärskii nuoremmille koiramaisille riehujille. Mikin hännänheilutuksella saisi tuotettua sähköä: häntä pysähtyy vain, kun Miki lepää.

…kuka pystyisi ajattelemaan taukoamatta omia huoliaan, kun seuraa eläinystävien touhuja?

Olipa kerran Wappu eli miten väsyttää koira

Maalla on mukavaa. Ehkä. Oman Ison käydessä uimassa piti haukkua rannalla. Mistä sen tietää, tuleeko se takaisin. Puhumattakaan siitä, kuinka hauskasti oma ääni vastaa toiselta rannalta.

Voi ihmetellä korvat pystyssä haikaroiden pulloonpuhalluksia.

P1080413

Rapsutella laiturintyngällä kuin muistuttaen, että vene puuttuu.

Maalla pääsee nuuskuttamaan vastaremontoidussa talossa, tarkastamaan uuden jääkaapin ja auttamaan remontin jatkossa…

…seuraamaan aitiopaikalta uuden keraamisen lieden puhdistusta vaarallisen näköisellä työkalulla. Ja tietty nukkumaan kuolemansäteessä (ray of death).

Maalla pääsee myös tutkimaan oudonhajuista savirinnettä hiekkakuopalla ja rallittamaan kivikossa. Laiduntamaan tuoretta heinää.

P1080724

Kotiin palattua voi löytää hommia sisällä: korkki! Pipa jaksaa ulkona leikkiä pitkään sellaisten kanssa. Sisällä sitä oli kiva ihan pureskella.

Ensimmäisenä lämpimänä kevätpäivänä voi tuijottaa pitkästä aikaa naapurin parvekkeella ollutta Sissi-kissaa. Mikille tuli auringossa melkein heti kuuma. Ja vapun kunniaksi Pipan piti kaivaa ihan vaan vähän.

Vesi on ihan eri asia.

Miki ei pidä vedestä. Eikä märästä. Eikä uimisesta. Eikä kuraleikeistä.

Suihkussa käyminen on pienoinen kriisin paikka. Ainoa hyvä puoli kastumisessa on kuivaus. Miki on korvat lurpallaan kastuessaan, mutta kuivaamista odotellessa sen kai kestää… Mainitsemattakaan suihkunjälkeisriehumista (jota voi tottakai harrastaa myös sateesta ulkoa tultua).