Kuntoloma koiran parantaa

Matkailimme Herra Käpälän ja koirien kanssa äskettäin Suomessa. Kävimme nuoruuteni maisemissa, vaikkakin toisella puolella Päijännettä, Jämsässä.

Kuivan mäntykankaan tuoksut ja järven laineilta heijastuva aurinko saavat minut aina tuntemaan, että olen kotona. Ei haittaa yhtään, vaikka olen asunut kaupungissa jo kohta kaksikymmentä vuotta.

Myös Mikille ja Pipalle loma oli kuntoloma: välilllä tyypit väsähtivät lähes täysin. Jopa lähes aina energinen Miki alkoi väsyä loman loppupuolella. Ja kyllä, pidimme välillä lepopäiviä. Kaupungin tasainen maasto on kuitenkin paljon kevyempää kuljettavaa kuin metsäpolku, saati poluton metsä.

Kävimme luonnonsuojelualueilla, joten koirat olivat pääasiassa hihnassa. Se ei onneksi estänyt riehumista täysin luonnonmuovaamilla hiekkarannoilla…

…eikä kiipeilemistä pelottavien lohkareiden seassa…

… tai pelottavien siltojen ylittämistä.

hiekkarannalla
Aaltoja on kiva metsästää!
hiekkaranta2
Rasuanniemi Jämsässä ylpeilee luonnonmuovaamilla hiekkarannoilla. Niemellä on myös kivikautinen asuinpaikka.
lohkareet
Vororotti Jämsässä on rotko, jossa vorot ovat perimätiedon mukaan piileskelleet etsijöitä. Rotko on hankalulkuinen lukuisten lohkareiden ja pohjalla olevan suoalueen takia.
pipa ja lohkareet
Välillä Pipan piti pysähtyä miettimään, kun lohkareiden välissä oli pelottavia rakoja, joihin tassu voisi lipsahtaa
silta
Voi ei, taas rakoja!

Pipa pelkää kaikkia ritilöitä ja portaita, joiden alla näkyy ilmaa. Silti pelottavien paikkojen ylittäminen onnistuu pienellä houkuttelulla ja runsaalla kehumisella. Pipa ylitti sillan varovasti, asettaen koko ajan tassut mahdollisimman keskelle sillan poikkipuita. Koska vesi on kiinnostavaa, pysähtyi välillä katsomaan veteen.

Mikillekin kiipeily oli hyvää takajalkatreeniä: vaikka vanhus jaksaa vipeltää kaksi päivää täysillä lähes pysähtymättä, väsymyksen alkoi jo huomata kuudentena lomapäivänä. Silloin kävimme rotkojärvellä, jossa palasimme takaisin autolle polutonta reittiä – kiitos sen, etten ollut katsonut reittiä etukäteen…

rotkojärvi
Ruuhivuoren rotkojärvi eli Ruuhijärvi oli toiselta sivultaan jyrkänteiden ympäröimä järvi. Satoi, kun kiipeilimme kallioilla.
rotkojärvi2
Siellä se vesi on alhaalla. Kansallismaisemaa tämäkin.

Sainpahan kiipeillä jyrkkää ja liukasta vuorenrinnetta koko kehon voimalla, käsilläkin kiinni pitäen. Herra Käpälä tosin ei ollut siihen tyytyväinen, kun vielä kastuakin piti. Onneksi polut muuttuivat sateesta liukkaiksi vasta melkein takaisin auton luo päästyämme.

miki rungolla
Miki on vanha tekijä, paikasta riippumatta. Kiipeilee, loikkii, kurkkii koloihin ja alas jyrkänteiden reunalta. Haluaa olla aina ensimmäinen ja uteliain.
pipa tarkkailee
Pipa sen sijaan suosii harkitsevampaa lähestymistapaa ja tarkkailee ensin tilannetta.

Suhtautumisesta riippumatta lopputulos oli kaksi tyytyväistä koiraa 🙂

miki-rötkö
Oma sänky paras sänky. Paitsi Pipan etukäteen lämmittämä on vielä parempi.
pipa-rötkö
Oma sänky paras sänky. Paitsi Mikin etukäteen lämmittämä on vielä parempi.
Mainokset

Samat säännöt kaikille?

Viime kuukausien aikan olen lukenut uutisia siitä, kuinka koirien määrä on viimeisen parin vuoden aikana lisääntynyt Suomessa, erityisesti pääkaupunkiseudulla. Se on hyvä uutinen varsinkin kaikille niille koirille, jotka ovat saaneet loppuelämän kodin sen jälkeen, kun ne on edellisestä kodista heitetty tienlaitaan tai roskikseen tai jätetty yksin kuolemaan hitaasti kidutuksen jälkeen. Se on hyvä uutinen myös niille ihmisille, jotka ovat kaivanneet kumppania ja jotka ovat valmiita panostamaan koiransa hyvinvointiin aidosti.

Olisin kuitenkin huolissani tietyntyyppisistä ihmisistä (ja koirista), joita näen lähes päivittäin omien koirien kanssa lenkillä käydessäni. Niistä ihmisistä, jotka eivät osaa tulkita koiransa eleitä. Erityisesti heistä, jotka pitävät omaa ja varsinkin toisen koiraa toisen luokan kansalaisena, vähempiarvoisena, mutta myös heistä, joilla on yksinkertaisesti liian vähän tietoa. Molemmat ilmiöt näkyvät selvästi ulkona liikkuessa.

Esimerkkejä muita huomioon ottamattomasta käytöksestä

ihmissusiIhminen kävelee juuri sitä reittiä, mitä on ennenkin mennyt, huolimatta vastaantulijoista tai esteistä. Huutelee ilkeyksiä toisille omasta mielestään “huonosti käyttäytyville” koirille. Saattaa kiskoa koiraa hihnassa selvästi vihaisena. Antaa agressiiviseen sävyyn, joskus kirosanojen kera palautetta “tiellään” oleville ihmisille. Usein näiden muille huutelijoiden koirasta näkee jo kauas, että se pelkää läheistä ihmistään ja ”liehittelee” (rauhoittava signaali, joka kertoo koiran kokevan tilanteen ahdistavana) tätä. Silloin tiedän heti, että koira on kotonaan alistetussa asemassa, ei niinkään perheenjäsen.

Huomioon ottamaan kieltäytymisen syy saattaa olla esimerkiksi ihmisen apaattiseksi muuttava mielialalääkitys tai yleinen agressiivisuus ihan kaikkia kohtaan. Varsinkin jälkimmäinen ilmiö on hyvin havaittavissa sekä liikenteessä että somekeskusteluissa.

Toinen koirani on oppinut tunnistamaan tietyt yksittäiset ihmiset jo kaukaa. En nimittäin usko, että se haukkuu koirille, vaikka tilanne siltä näyttääkin. Jos koira liikkuisi jonkun toisen ihmisen kanssa, reaktiota tuskin tulisi. Yksi Pipan “pahimmista vihollisista” on ilmeisesti mielenterveysongelmista kärsivä pienen koiran omistaja. Hän on ei koskaan väistä meitä – me väistämme aina häntä. Jos muu ei ole mahdollista, käännymme kävelemään tulosuuntaan. Hän jatkaa aina matkaansa suoraan, vaikka varmasti tietää kohdatessamme saavansa haukkuryöpyn vastaansa. Hän ei ota mitään vastuuta vieraassa koirassa ehkä aiheuttamastaan reaktiosta: alkuaikoina kohdatessa hän vain huusi vihaisena “vie tuo koirasi pois” ja jatkoi matkaansa suoraan kohti. Koiransa hän piti lyhyessä hihnassa, ettei koirakaan voinut väistää. Tuollainen käytös nostaa aina omat karvani pystyyn 😉

Peittelemättömän agressiivinen käytös koiraa kohtaan on onneksi harvinaisempaa. Hollannissa asuessani kohtasin sitä useammin kuin Suomessa. Siellä raiteen vastakkaisella puolella seisova koirien vihaaja saattoi metroa odottaessamme yrittää sokaista koirani lasersäteellä. Suomessa vihaaminen on kierompaa: jätetään maahan myrkytettyä tai piikeillä varustettua ruokaa. Vain harvoin kukaan alkaa räyhätä, että koirani on väärässä paikassa väärään aikaan.

Esimerkkejä tiedon puutteesta johtuvasta käytöksestä

Ihminen kävelee suoraan koiran lähtiessä kiertämään vastaantulijaa kauempaa, ei kiinnitä huomiota koiran luimuun meneviin korviin tai hidastuvaan kävelyvauhtiin. Puhuu ehkä puhelimessa tai on muuten vaan omissa ajatuksissaan. Kiskoo koiraa liikkeelle tämän hidastaessa tai pysähtyessä. Kiskaisee hihnasta voimakkaasti, jos koira ei toimi kuten “pitäisi”. Nämä johtuvat yleensä tiedon puutteesta.

Riskialtteinta tiedonpuutetta on kuitenkin toimia tyylillä “olen tasa-arvoisempi kuin muut” ja pitää koiraa vapaana lenkkeillessä paikassa, jossa liikkuu muita koiria. Vaikka oma koira olisi kuinka kiltti, vastaan tuleva koira voi esimerkiksi puolustaa ulkoiluttajaansa vapaana olevaa koiraa vastaan. Silloin voi käydä huonosti sekä ihmisille että koirille.

Muutama koiraihminen on viimeisen parin viikon aikana kertonut minulle, että toisinaan koiraansa vapaana pitäviä ihmisiä on vaikea saada ymmärtämään, että hihnassa oleva koira saattaa tuntea uhkaa vapaana olevan taholta ja puolustautua, jos toinen tulee liian lähelle. Ja että silloin vastuu tapahtuneesta on vapaana olleen koiran ulkoiluttajalla. Raatelun kohteeksi joutuminen on koiralle aina traumaattinen kokemus, josta koira saattaa kärsiä loppuikänsä.

Koiraihmisen peruskoulutus?

Yhtenä viime vuosien koirakeskustelun aiheena olleen ”koira-ajokortin” eli koiraihmisen peruskoulutuksen suorittamisessa olisi tietyt hyvät puolensa. Silloin koiran kanssa asuvilta ja sen kanssa liikkuvilta edellytettäisiin tiettyjä perustietoja, joissa nykyään on puutteita. Eri asia tietysti on, kerrottaisiinko kaikkien osallistumista edellyttävässä koulutuksessa riittävästi koirien elekielestä. Eleiden tulkintataito vaatii kuitenkin aluksi sitoutumista tiettyyn koiraan ja tutustumista juuri sille ominaisiin reaktioihin, vaikka kenen tahansa syventävää tietoa haluavan koiraharrastajan onkin mahdollista opetella koirien ”yleiskieli”.

Kyljellemenon opetteleminen

Koiran hoitotilanteissa on hyötyä siitä, että koira osaa mennä kyljelleen ja pysyy kyljellään hoidon ajan. Koiran tutkiminen on helpompaa eläinlääkärille ja kaikille muille koiraa hoitaville ihmisille.

Videoilla näkyy, miten olen opettanut kyljellemenoa omille koirilleni. Pahoittelen kuvan heilahtelua: käsivaralla puhelimella kuvaaminen osoittautui hankalaksi, kun samalla piti ojentaa namia oikeaan suuntaan 🙂

Harjoittelu vaatii koiralta kaksi edeltävää taitoa: kehotuksesta istumisen ja makuullemenon.

Kyljellemenon neljä vaihetta:

  1. istuminen
  2. makuullemeno
  3. kyljellemeno
  4. kyljellä pysyminen

Harjoittelu:

Aloita kehottamalla koira istumaan, sitten makuulle. Lähde viemään namia koiran jompaa kumpaa kylkeä kohti, kuonon tasolla. Koiran nenän pitäisi seurata namin perässä ja viedessäsi namin kyllin kauaksi taakse, koiran pitäisi kellahtaa kyljelleen. Palkitse koira vasta, kun koiran kylki on kokonaan lattiassa ja kaikki jalat osoittavat sivulle. Harjoittele kotona tietyssä huoneessa harjoittelun lisäksi ensin muissa huoneissa, sitten omalla pihalla, sen jälkeen kauempana eri tilanteissa, myös sisätiloissa jos mahdollista. Pidennä hiljalleen aikaa, joka jää kyljellemenon ja namin saamisen väliin.

Näitä tarpeeksi harjoiteltuasi pyydä avustajaa silittämään tai rapsuttamaan koiraa koiran ollessa kyljellään. Toisille koirille tämä on hyvin hämmentävä vaihe, toisia kosketus ei näytä haittaavan. Toista harjoituksen viimeistäkin vaihetta eri ihmisten kanssa eri paikoissa.

Omat kokemukset

Kuten ylemmästä videosta huomaa, Pipa osaa mennä vain toiselle kyljelle. Itse en aina muista, kumpi kylki se on… :-} Harjoitukset jatkuvat (omani erityisesti, Pipahan osaa jo).

Vanhempi ja älykkäämpi koirani oppi kyljellemenon vain parin harjoituskerran jälkeen. Paljon haastavampaa on saada koira ymmärtämään, että kyljellä pitäisi pysyä silloinkin, kun vieras ihminen koskee arkoihin paikkoihin. Tätä pitää harjoitella paljon. Myös koiran saaminen toimimaan samojen ohjeiden mukaan eri paikoissa vaatii runsaasti harjoitusta.

Miksi koira ei olekaan kovapäinen?

Videolla kerrotaan, ette koira osaa yleistää yhtä hyvin kuin ihminen. Ihminen osaa ajaa hyvin erilaisilla autoilla, merkistä ja valmistajasta riippumatta opeteltuaan ensin ajamaan yhdellä tietyllä autolla. Koiran aivot eivät kuitenkaan toimi samalla tavalla.

Koira ei ole ”kovapäinen”, jos hyppii kotiin tulevien vieraiden jalkoja vasten siitä huolimatta, että osaa vain oman perheen kotona ollessa istua kehotuksesta. ”Tottelemattomuus” on merkki keskeneräisestä koulutuksesta. Koiran kanssa pitää siis harjoitella istumista silloinkin, kun kotona on vieraita. Ja kaikissa kodin huoneissa. Tarpeeksi toistaen. Kun istuminen onnistuu kaikissa huoneissa tilanteesta riippumatta, sitten ulkona kodin lähellä ja hiljalleen kauempana, uudelleen ja uudelleen. Siltikin koira saattaa hämmentyä siihen kohdistetuista odotuksista, kun mennään vieraaseen paikkaan.

Omien koirien kanssa olen miettinyt tätä monta kertaa opettaessani koiriani pyytämään lupaa katsomalla minua silmiin aina ovesta kulkiessa. Silmiin katsominen on automaattista jatkuvasta harjoittelusta huolimatta vain kotiovilla, hissiin mennessä ja hissistä lähtiessä. Heti jos kuljemme ovesta, josta emme ole ennen kulkeneet, koulutus ”unohtuu” täysin. Ja me olemme harjoitelleet jo kuukausia.

Omien koirieni koulutuksessa korostuu voimakkaasti se, että koirilla on lisäkseni muitakin ulkoiluttajia. Kaikki eivät selvästikään keskusteluista huolimatta noudata samoja sääntöjä lenkillä ollessa… Ei ihme, jos karvavarpaita hämmentää 🙂