Kuntoloma koiran parantaa

Matkailimme Herra Käpälän ja koirien kanssa äskettäin Suomessa. Kävimme nuoruuteni maisemissa, vaikkakin toisella puolella Päijännettä, Jämsässä.

Kuivan mäntykankaan tuoksut ja järven laineilta heijastuva aurinko saavat minut aina tuntemaan, että olen kotona. Ei haittaa yhtään, vaikka olen asunut kaupungissa jo kohta kaksikymmentä vuotta.

Myös Mikille ja Pipalle loma oli kuntoloma: välilllä tyypit väsähtivät lähes täysin. Jopa lähes aina energinen Miki alkoi väsyä loman loppupuolella. Ja kyllä, pidimme välillä lepopäiviä. Kaupungin tasainen maasto on kuitenkin paljon kevyempää kuljettavaa kuin metsäpolku, saati poluton metsä.

Kävimme luonnonsuojelualueilla, joten koirat olivat pääasiassa hihnassa. Se ei onneksi estänyt riehumista täysin luonnonmuovaamilla hiekkarannoilla…

…eikä kiipeilemistä pelottavien lohkareiden seassa…

… tai pelottavien siltojen ylittämistä.

hiekkarannalla
Aaltoja on kiva metsästää!
hiekkaranta2
Rasuanniemi Jämsässä ylpeilee luonnonmuovaamilla hiekkarannoilla. Niemellä on myös kivikautinen asuinpaikka.
lohkareet
Vororotti Jämsässä on rotko, jossa vorot ovat perimätiedon mukaan piileskelleet etsijöitä. Rotko on hankalulkuinen lukuisten lohkareiden ja pohjalla olevan suoalueen takia.
pipa ja lohkareet
Välillä Pipan piti pysähtyä miettimään, kun lohkareiden välissä oli pelottavia rakoja, joihin tassu voisi lipsahtaa
silta
Voi ei, taas rakoja!

Pipa pelkää kaikkia ritilöitä ja portaita, joiden alla näkyy ilmaa. Silti pelottavien paikkojen ylittäminen onnistuu pienellä houkuttelulla ja runsaalla kehumisella. Pipa ylitti sillan varovasti, asettaen koko ajan tassut mahdollisimman keskelle sillan poikkipuita. Koska vesi on kiinnostavaa, pysähtyi välillä katsomaan veteen.

Mikillekin kiipeily oli hyvää takajalkatreeniä: vaikka vanhus jaksaa vipeltää kaksi päivää täysillä lähes pysähtymättä, väsymyksen alkoi jo huomata kuudentena lomapäivänä. Silloin kävimme rotkojärvellä, jossa palasimme takaisin autolle polutonta reittiä – kiitos sen, etten ollut katsonut reittiä etukäteen…

rotkojärvi
Ruuhivuoren rotkojärvi eli Ruuhijärvi oli toiselta sivultaan jyrkänteiden ympäröimä järvi. Satoi, kun kiipeilimme kallioilla.
rotkojärvi2
Siellä se vesi on alhaalla. Kansallismaisemaa tämäkin.

Sainpahan kiipeillä jyrkkää ja liukasta vuorenrinnetta koko kehon voimalla, käsilläkin kiinni pitäen. Herra Käpälä tosin ei ollut siihen tyytyväinen, kun vielä kastuakin piti. Onneksi polut muuttuivat sateesta liukkaiksi vasta melkein takaisin auton luo päästyämme.

miki rungolla
Miki on vanha tekijä, paikasta riippumatta. Kiipeilee, loikkii, kurkkii koloihin ja alas jyrkänteiden reunalta. Haluaa olla aina ensimmäinen ja uteliain.
pipa tarkkailee
Pipa sen sijaan suosii harkitsevampaa lähestymistapaa ja tarkkailee ensin tilannetta.

Suhtautumisesta riippumatta lopputulos oli kaksi tyytyväistä koiraa 🙂

miki-rötkö
Oma sänky paras sänky. Paitsi Pipan etukäteen lämmittämä on vielä parempi.
pipa-rötkö
Oma sänky paras sänky. Paitsi Mikin etukäteen lämmittämä on vielä parempi.
Mainokset

Krokotiili on väsynyt. Välillä.

Kävimme muutama viikko sitten Porvoon Emäsalossa kylässä. Koirakaverin innostamana Pipa meni oma-aloitteisesti vedessä syvemmälle kuin koskaan aiemmin: vesi ulottui melkein selän yli!

Espanjanmaantiekiitäjälle se on suuri saavutus: koiralle, joka on tottunut siihen, että turvapaikka on vain tiukalle kerälle kääriytyneenä jossain pienessä kolossa. Vesi on outona elementtinä vaarallista. Pipan lempipaikka kotona on Oman Ison selän ja sohvan selkänojan välissä: jos välissä oleva kolo on 15-20 senttiä leveä, Pipa menee sinne nukkumaan huoaten tyytyväisenä.

P1090630
Kroko vaanii ruohikossa.
P1090703
Kallioralli
P1090738
Ei pelättävää rantaruohikossa
P1090916
Mikikin noin syvällä 🙂
P1100043
Krokoa ei kiinnosta keppi, vaan koirakaveri
P1100052
Mahansyvyisestä vedestä…
P1100057
…loikkiminen…
P1100102
…ei ole kevyttä hommaa…
P1100111
…vaan tehokasta treeniä leikin varjolla.
P1100131
Ei ihme, että väsytti. Koirakaveri uuvahti Oman Ison kenkien päälle.

Pipa oli aluksi hämmentynyt uudesta ympäristöstä ja uudesta koirakaverista. Alkuarkailun jälkeen Pipa kuitenkin kiiskitti kaveria niin, että tämä puolestaan hämmentyi… Naapurin puolella oli tyypilliseen tapaan jotain paljon kiinnostavampaa kuin omalla pihalla. Pipa hätääntyikin hetkeksi, kun pelkäsi Oman Ison hukkuneen johonkin, vaikka oli itse käynyt luvattomilla teillä eikä heti löytänyt takaisin ihmisten luo.

Pipan kanssa olemme edelleen tehneet luottamusharjoituksia. Siitä huolimatta Pipa on herättänyt Oman Ison viikon ajan monta kertaa yössä kurnuttamalla makuuhuoneen ovella olevalla portilla, haluten tarkistaa, ovatko ihmiset edelleen siellä. Varmistuttuaan, että kaikki on hyvin, Pipa on mennyt taas nukkumaan. Ja halunnut varmistuksen taas jonkin ajan päästä. Toivottavasti Pipan oloa helpottamaan vielä löytyy jokin keino.

Päivä koirana, ellei kahtena

P1100140
MMMM, ihana mutaoja
P1100137
Häntä näkyy
P1100163
Kuusen alla Pipanainen. Ei nuku.
P1100167
Takuulla jotain herkkua täällä
P1100173
Oma iso ja Mikin häntä viuh vauh
P1100171
Tarkkana kuin… Miki
P1100174
Tonne nyt hyppää kuka vaan
P1100180
Nuusk. Uros pissasi tähän. Ja toinen. Ja kymmenes.
P1100190
Nuusk. Naaraskin kävi täällä pian pentujen saamisen jälkeen.
P1100181
Mihinseoravameni?!??!
P1100192
Peffan nuuskin jo, päästä ohi!
P1100198
Aurinko  haisee hyvältä
P1100205
NAAAAAAMS! Ei mitään väliä, vaikka vähän kuiva jo

P1100230

P1100209
Se ei ole koira eikä mikään joka ei kuraa
P1100212
Avaa JO!
P1100213
Kyllä jokainen koira puuhun pääsee
P1100222
Nuuusk, kiinnostava sammalen alusta
P1100232
Höh, jokainen koira pääsee tonnekin

FunRun Hyvinkää 2016

Hurttahelppi järjesti FunRunin tänä vuonna sunnuntaina 5.6. Siellä olimme tänään.

kloonit
AI SAMAA ROTUA? JOO ESPANJANMAANTIEKIITÄJIÄ OLLAAN!
P1090360
MUTTEI SAMANNÄKÖISIÄ! PAITSI EI-AINA-IHAN-HERRASMIESVAHVISTUS GOFFE (TOINEN OIKEALTA)

Kisassa oli parien juoksuosuus ja yksilökisa. Osallistuimme molempiin. Mielestämme on siis ihan parasta, että pääsimme kahdesti juoksemaan radalla vieheen perässä.

FunRunissa ’fun’ on ’run’in ohella tottakai pääosassa.

P1090325_2
Pipa, Ände, Goffe
P1090316_2
Eikun Ände, Goffe, Pipa
P1090313_2
Eikun Pipa, Goffe, Ände
P1090241
Siis Ände, Goffe, Pipa
pampulat1
Pampulat päässä voi myös todellakin olla hauskaa

Ja haurauh – me voitettiin!! Pipa teki uuden enkankin vielä!

funrun tulokset omafunrun tulokset2

Kiitos paljon kaksijalkaisille järjestäjille, jotka olivat kaiken päälle tilanneet sopivan viileän sään!

P1090490
Kaikkeni antaneena ansaitsen levon

Roturace 2016 (Hyvinkää)

Osallistuimme tänä vuonna EGU:n järjestämään Roturaceen täysin blondilla joukkueella 😉

Roturace on kaikkien rotujen juoksukisa, joka järjestetään kesäisin Hyvinkään vinttikoiraradalla. Kisan suosio on kasvanut vuosi vuodelta ja tänä vuonna kilpailu oli kaksipäiväinen. Me olimme mukana minien sarjassa lauantaina 21.5.

Palkintosijoille emme päässeet, joten mestaruusputkemme päättyi. Paljon onnea voittajille! Oma sijoituksemme oli 11. (Roskaraketit). Ihan hyvä sekin, joukkueita oli kuitenkin sarjassamme 50. Ja jokainen osallistuja sai kisan perinteiden mukaan ruokapalkinnon 🙂

P1080848
(KUVAAN EIVÄT VALITETTAVASTI MAHTUNEET KAIKKI TULOKSET) Lähde Facebook, kisan sivu

Seuraavia kisoja varten treenauksen pitää olla tehokkaampaa: koska muutamaan viikkoon ennen kisoja emme Pipan kanssa tehneet muuta kuin hitaita lenkkejä Mikin nuuskuttaessa ja muutaman koirapuisto- ym. rallituksen, ei ihme, ettei kisapäivänäkään löydy vauhtia… Unohtuuhan Pipalta osa radalla juoksemiseen vaadittavista asioista vuodessa kuitenkin.

P1080956

Pipa oli innoissaan vieheestä, kuten tavallista. Radan vieressä kiihdytteli ja vahtasi. Aurinko paistoi sivusta, joten hyvää kuvaa oli vaikea saada koirasta, joka olisi halunnut kaivautua aidan ali radalle.

Seuraavan kerran menemme kisaamaan näillä näkymin taas Hyvinkäälle, Hurttahelpin FunRun on 5.6.

Osallistumme perinteisesti Roskaraketit-nimellä: kaverini puhuu usein kisoissa siitä, kuinka jonkun muun roskista on tullut mahtavia koiria, joka juoksevat kovaa.

Meille tuli koira

Silloin reilut kaksi vuotta sitten meille tuli käymään koira.

Se koira hyppäsi melkein heti sohvalle Mikin paikalle ja kävi nukkumaan. Ihan kuin olisi kotiinsa tullut. Sillä koiralla oli kiilloton, ohut turkki ja hereillä ollessa arkaileva käytös.

Kului viikko. Tuli soitto, että meidät Herra Käpälän kanssa on valittu koiran uudeksi kodiksi. Innolla lähdimme hankkimaan tarvikkeita koiraa varten. Parin viikon päästä koira muutti meille.

Se koira ei osannut heiluttaa häntää. Ei haukkunut.

Pakeni, jos ihminen yritti lähestyä. Paitsi jos ihmisellä oli ruokaa kädessään. Ei uskaltanut ottaa ruokaa kädestä, haisteli vain. Söi ruoan lattialta.

Pelkäsi ulkona lastenvaunuja. Rekkoja. Kovempia pamahduksia. Kovaäänisiä tai nopeasti liikkuvia ihmisiä. Kaikkea, missä on aukkoja: alta avonaisia portaita, viemärinkansia, säleikkösiltoja, porrasritilöitä. Myöhemmin kesällä rullalautoja. Pyöräilijöitä. Skoottereita.

Kolme kuukautta kului. Miki oppi, että uusi koira kuuluu kalustoon. Koira alkoi Mikin esimerkin mukaan heiluttaa häntää, ensin epävarmasti ja vuoden harjoituksen jälkeen jo uskottavasti 🙂 Koira oppi leikkimään rauhassa palloilla, joista oli pitänyt jo aiemminkin. Espanjattaren ominaisuuksiin kuuluu kai sisäänrakennettuna jonkinasteinen pallohulluus.

Se koira oppi haukkumaan ja vetämään hihnassa (joo, huonoa käytöstä on valitettavasti mahdollista opettaa).

Koira oppi, että ihminen ei välttämättä ole pelottava. Ihmisen syliin voi tulla, jos on halipula. Koira oppi, että ihminen suojaa koiraa ulkona pelottavilta asioilta. Että sillan yli pääsee ja namin saa palkaksi. Että portaita saa nuuskia rauhassa ja kun uskaltautuu niille, saa namin palkaksi.

Että ihmisen kädestä voi rauhallisin mielin ottaa ruokaa. Että oman ruokansa saa syödä ahmimatta: sitä ei ryövää kukaan, vaikka syöminen kävisi hitaamminkin.

Että ihminen tulee kyllä takaisin, vaikka lähteekin ainakin viikoksi välillä kauppaan tai menee eri huoneeseen nukkumaan.

Sen koiran turkki paksuni ja alkoi kiiltää puolentoista vuoden jälkeen. Korvatulehduksesta ja silmämunaa tökkivistä ripsistä koira selvisi ja rakastaa edelleen juoksemista. Pronssimitalia koira kantoi ylpeänä kaulassaan yksistä kesän 2015 juoksukisoista kotiin mennessä. Kisakaverien tapaaminen on aivan m a h t a v a a (joskus ei silti vaan tee mieli leikkiä).

Koiran kanssa pitää edelleen olla varovainen ja toimia hitaasti: epävarmuus nousee helposti pintaan eroahdistuksena, hoitotoimenpiteistä pakenemisena ja remmissä ulvomisena.

Silti Pipa on maailman paras koira.

P1080754
AURINGOSSA AINA VARJO SEURAA KULKIJAA – MUTTA PIPA NAUTTII

Olipa kerran Wappu eli miten väsyttää koira

Maalla on mukavaa. Ehkä. Oman Ison käydessä uimassa piti haukkua rannalla. Mistä sen tietää, tuleeko se takaisin. Puhumattakaan siitä, kuinka hauskasti oma ääni vastaa toiselta rannalta.

Voi ihmetellä korvat pystyssä haikaroiden pulloonpuhalluksia.

P1080413

Rapsutella laiturintyngällä kuin muistuttaen, että vene puuttuu.

Maalla pääsee nuuskuttamaan vastaremontoidussa talossa, tarkastamaan uuden jääkaapin ja auttamaan remontin jatkossa…

…seuraamaan aitiopaikalta uuden keraamisen lieden puhdistusta vaarallisen näköisellä työkalulla. Ja tietty nukkumaan kuolemansäteessä (ray of death).

Maalla pääsee myös tutkimaan oudonhajuista savirinnettä hiekkakuopalla ja rallittamaan kivikossa. Laiduntamaan tuoretta heinää.

P1080724

Kotiin palattua voi löytää hommia sisällä: korkki! Pipa jaksaa ulkona leikkiä pitkään sellaisten kanssa. Sisällä sitä oli kiva ihan pureskella.

Ensimmäisenä lämpimänä kevätpäivänä voi tuijottaa pitkästä aikaa naapurin parvekkeella ollutta Sissi-kissaa. Mikille tuli auringossa melkein heti kuuma. Ja vapun kunniaksi Pipan piti kaivaa ihan vaan vähän.

Pohdintaa yhteisestä linjasta

Kävimme tänään taas koirien ilmoilla metsässä. Siellä kanssamme oli Milo ja toinen nuori koira, jotka leikkivät innoissaan keskenään.

P1080142

Kaverini kanssa pohdimme sitä, miksei Milon kanssa leikkinyt neljän kuukauden ikäinen suomenlapinkoira tullut kertaakaan ihmistensä luo kutsuttaessa. Muut koirat noudattivat kutsua Mustin (keksitty nimi) sijasta 🙂

Olin kävellyt Mustin ja ihmistensä perässä lyhyen matkan ja huomannut, ettei Mustin ihmisillä ollut yhteistä linjaa koiraa ohjatessa. Kaverini huomautti myös, ettei ihmisen kannattaisi pyytää koiralta anteeksi, jos tämä ei kuuntele. Kolmas huomiomme oli, etteivät Mustia selvästikään kiinnostaneet ihmisillä olleet namit.

Jäin miettimään, mitä tapahtuukaan sitten, kun koira kasvaa isoksi eikä edelleenkään tottele komentoja. Ihmisille oli myös tulossa vauva muutaman kuukauden päästä.

baby-1435548
Karhunkoira …eikun karhunpoika

Koiran ihmisten kannattaa sopia tarkasti sanat ja eleet, joita käytetään koiraa ohjatessa. Koiran saadessa kotona ja lenkillä jatkuvasti ristiriitaista ohjeistusta, se ei opi ymmärtämään mitä ohjaaja siltä odottaa missäkin tilanteessa. Koira myös hämmentyy, koska ei opi mitä tietty sana tai ele tarkoittaa.

Esimerkki: Herra Käpälän kanssa olemme sopineet tiettyjen äänten käyttämisestä koirien ohjauksessa: kielellä tehtävä naksaus tarkoittaa kehua, huulilla tehtävä maiskautus on huomioääni. Kun opettelimme itse käyttämään niitä ja välillä unohtui, miten päin äänten käytöstä olikaan sovittu, koirista kyllä asian huomasi… Kaverit olivat levottomampia ulkona ja sisällä. Kun komentoäänet oli saatu kohdalleen, tilanne rauhoittui hiljalleen.

salama
Pipa the salama

Vaikka koiran kouluttamisessa käytettäisiinkin positiivista vahvistamista laumaperiaatteiden sijaan, koiralta ei kuitenkaan ole tarpeen pyytää anteeksi. Koira oppii nopeasti, että ohjaaja on epävarma ja toimii silloin itse parhaaksi katsomallaan tavalla: ei suinkaan tule luokse vaan jatkaa leikkimistä. Anteeksi-sanalla sinänsä ei ole merkitystä, vaan ihmisten äänensävyllä ja eleillä.

Esimerkki: Toisen koiran ohitustilanne. Jos ulkoiluttajalla ei ole valmiiksi miettyä toimintatapaa, Musti kyllä vaistoaa sen ja on itsekin epävarma. Jos taas Mustin kanssa on harjoiteltu ”ohi”-komentoa sekä tapaa lähestyä toista koiraa, kohtaamistilanne todennäköisesti sujuu rauhallisemmin.

524

Kun koulutuksessa on käytössä nameja, joista koira todella pitää, koira on motivoitunut oppimaan. Jos taas namit ovat samantekeviä, koira pitää opeteltavia komentojakin samantekevinä. On kannattavaa etsiä kokeilemalle joku koiralle todella suuri herkku, jota koira saa ainoastaa erikoistilanteissa.

Esimerkki: Monet koirat pitävät teollisia valmisteita eli nakkeja, makkaroita, valmislihapullia ja juustoa suurina herkkuina. Näitä ei kannata käyttää jokapäiväisissä tilanteissa, vaan ainoastaan pieninä määrinä paikoissa, joiden tiedetään olevan Mustille stressavia: esimerkiksi koiranäyttelyssä, eläinlääkärissä tai vilkasliikenteisissä paikoissa.

cheese-1460387

Kipu kuolee huutamalla

Miki2 142

Surkeakin päivä muuttuu paremmaksi aina kotiin tullessa. Vaikka olisin ollut poissa viisi minuuttia, vastaan tule kaksi iloista karvakorvaa viestinään ”JeeJee, sä tulit vihdoinkin! Mahtavaa! Mahtavaa!! Mitäs tehdään yhdessä?”

”Valot pimeyksien reunoilla
Ovat toisinaan himmeitä ja harvassa
Sullon sisälläs valtameren kokoinen voima
Jonka sä voit oppaaksesi valjastaa

Tää on pelkkä tyhjä kuori, joka sun pitää täyttää
Tää on valoista kirkkain, tää on loputon yö
Tää on sydämenlyönti, tää on ajattomuus…”

    – Toni Wirtanen –