Samat säännöt kaikille?

Viime kuukausien aikan olen lukenut uutisia siitä, kuinka koirien määrä on viimeisen parin vuoden aikana lisääntynyt Suomessa, erityisesti pääkaupunkiseudulla. Se on hyvä uutinen varsinkin kaikille niille koirille, jotka ovat saaneet loppuelämän kodin sen jälkeen, kun ne on edellisestä kodista heitetty tienlaitaan tai roskikseen tai jätetty yksin kuolemaan hitaasti kidutuksen jälkeen. Se on hyvä uutinen myös niille ihmisille, jotka ovat kaivanneet kumppania ja jotka ovat valmiita panostamaan koiransa hyvinvointiin aidosti.

Olisin kuitenkin huolissani tietyntyyppisistä ihmisistä (ja koirista), joita näen lähes päivittäin omien koirien kanssa lenkillä käydessäni. Niistä ihmisistä, jotka eivät osaa tulkita koiransa eleitä. Erityisesti heistä, jotka pitävät omaa ja varsinkin toisen koiraa toisen luokan kansalaisena, vähempiarvoisena, mutta myös heistä, joilla on yksinkertaisesti liian vähän tietoa. Molemmat ilmiöt näkyvät selvästi ulkona liikkuessa.

Esimerkkejä muita huomioon ottamattomasta käytöksestä

ihmissusiIhminen kävelee juuri sitä reittiä, mitä on ennenkin mennyt, huolimatta vastaantulijoista tai esteistä. Huutelee ilkeyksiä toisille omasta mielestään “huonosti käyttäytyville” koirille. Saattaa kiskoa koiraa hihnassa selvästi vihaisena. Antaa agressiiviseen sävyyn, joskus kirosanojen kera palautetta “tiellään” oleville ihmisille. Usein näiden muille huutelijoiden koirasta näkee jo kauas, että se pelkää läheistä ihmistään ja ”liehittelee” (rauhoittava signaali, joka kertoo koiran kokevan tilanteen ahdistavana) tätä. Silloin tiedän heti, että koira on kotonaan alistetussa asemassa, ei niinkään perheenjäsen.

Huomioon ottamaan kieltäytymisen syy saattaa olla esimerkiksi ihmisen apaattiseksi muuttava mielialalääkitys tai yleinen agressiivisuus ihan kaikkia kohtaan. Varsinkin jälkimmäinen ilmiö on hyvin havaittavissa sekä liikenteessä että somekeskusteluissa.

Toinen koirani on oppinut tunnistamaan tietyt yksittäiset ihmiset jo kaukaa. En nimittäin usko, että se haukkuu koirille, vaikka tilanne siltä näyttääkin. Jos koira liikkuisi jonkun toisen ihmisen kanssa, reaktiota tuskin tulisi. Yksi Pipan “pahimmista vihollisista” on ilmeisesti mielenterveysongelmista kärsivä pienen koiran omistaja. Hän on ei koskaan väistä meitä – me väistämme aina häntä. Jos muu ei ole mahdollista, käännymme kävelemään tulosuuntaan. Hän jatkaa aina matkaansa suoraan, vaikka varmasti tietää kohdatessamme saavansa haukkuryöpyn vastaansa. Hän ei ota mitään vastuuta vieraassa koirassa ehkä aiheuttamastaan reaktiosta: alkuaikoina kohdatessa hän vain huusi vihaisena “vie tuo koirasi pois” ja jatkoi matkaansa suoraan kohti. Koiransa hän piti lyhyessä hihnassa, ettei koirakaan voinut väistää. Tuollainen käytös nostaa aina omat karvani pystyyn 😉

Peittelemättömän agressiivinen käytös koiraa kohtaan on onneksi harvinaisempaa. Hollannissa asuessani kohtasin sitä useammin kuin Suomessa. Siellä raiteen vastakkaisella puolella seisova koirien vihaaja saattoi metroa odottaessamme yrittää sokaista koirani lasersäteellä. Suomessa vihaaminen on kierompaa: jätetään maahan myrkytettyä tai piikeillä varustettua ruokaa. Vain harvoin kukaan alkaa räyhätä, että koirani on väärässä paikassa väärään aikaan.

Esimerkkejä tiedon puutteesta johtuvasta käytöksestä

Ihminen kävelee suoraan koiran lähtiessä kiertämään vastaantulijaa kauempaa, ei kiinnitä huomiota koiran luimuun meneviin korviin tai hidastuvaan kävelyvauhtiin. Puhuu ehkä puhelimessa tai on muuten vaan omissa ajatuksissaan. Kiskoo koiraa liikkeelle tämän hidastaessa tai pysähtyessä. Kiskaisee hihnasta voimakkaasti, jos koira ei toimi kuten “pitäisi”. Nämä johtuvat yleensä tiedon puutteesta.

Riskialtteinta tiedonpuutetta on kuitenkin toimia tyylillä “olen tasa-arvoisempi kuin muut” ja pitää koiraa vapaana lenkkeillessä paikassa, jossa liikkuu muita koiria. Vaikka oma koira olisi kuinka kiltti, vastaan tuleva koira voi esimerkiksi puolustaa ulkoiluttajaansa vapaana olevaa koiraa vastaan. Silloin voi käydä huonosti sekä ihmisille että koirille.

Muutama koiraihminen on viimeisen parin viikon aikana kertonut minulle, että toisinaan koiraansa vapaana pitäviä ihmisiä on vaikea saada ymmärtämään, että hihnassa oleva koira saattaa tuntea uhkaa vapaana olevan taholta ja puolustautua, jos toinen tulee liian lähelle. Ja että silloin vastuu tapahtuneesta on vapaana olleen koiran ulkoiluttajalla. Raatelun kohteeksi joutuminen on koiralle aina traumaattinen kokemus, josta koira saattaa kärsiä loppuikänsä.

Koiraihmisen peruskoulutus?

Yhtenä viime vuosien koirakeskustelun aiheena olleen ”koira-ajokortin” eli koiraihmisen peruskoulutuksen suorittamisessa olisi tietyt hyvät puolensa. Silloin koiran kanssa asuvilta ja sen kanssa liikkuvilta edellytettäisiin tiettyjä perustietoja, joissa nykyään on puutteita. Eri asia tietysti on, kerrottaisiinko kaikkien osallistumista edellyttävässä koulutuksessa riittävästi koirien elekielestä. Eleiden tulkintataito vaatii kuitenkin aluksi sitoutumista tiettyyn koiraan ja tutustumista juuri sille ominaisiin reaktioihin, vaikka kenen tahansa syventävää tietoa haluavan koiraharrastajan onkin mahdollista opetella koirien ”yleiskieli”.

Mainokset

Kyljellemenon opetteleminen

Koiran hoitotilanteissa on hyötyä siitä, että koira osaa mennä kyljelleen ja pysyy kyljellään hoidon ajan. Koiran tutkiminen on helpompaa eläinlääkärille ja kaikille muille koiraa hoitaville ihmisille.

Videoilla näkyy, miten olen opettanut kyljellemenoa omille koirilleni. Pahoittelen kuvan heilahtelua: käsivaralla puhelimella kuvaaminen osoittautui hankalaksi, kun samalla piti ojentaa namia oikeaan suuntaan 🙂

Harjoittelu vaatii koiralta kaksi edeltävää taitoa: kehotuksesta istumisen ja makuullemenon.

Kyljellemenon neljä vaihetta:

  1. istuminen
  2. makuullemeno
  3. kyljellemeno
  4. kyljellä pysyminen

Harjoittelu:

Aloita kehottamalla koira istumaan, sitten makuulle. Lähde viemään namia koiran jompaa kumpaa kylkeä kohti, kuonon tasolla. Koiran nenän pitäisi seurata namin perässä ja viedessäsi namin kyllin kauaksi taakse, koiran pitäisi kellahtaa kyljelleen. Palkitse koira vasta, kun koiran kylki on kokonaan lattiassa ja kaikki jalat osoittavat sivulle. Harjoittele kotona tietyssä huoneessa harjoittelun lisäksi ensin muissa huoneissa, sitten omalla pihalla, sen jälkeen kauempana eri tilanteissa, myös sisätiloissa jos mahdollista. Pidennä hiljalleen aikaa, joka jää kyljellemenon ja namin saamisen väliin.

Näitä tarpeeksi harjoiteltuasi pyydä avustajaa silittämään tai rapsuttamaan koiraa koiran ollessa kyljellään. Toisille koirille tämä on hyvin hämmentävä vaihe, toisia kosketus ei näytä haittaavan. Toista harjoituksen viimeistäkin vaihetta eri ihmisten kanssa eri paikoissa.

Omat kokemukset

Kuten ylemmästä videosta huomaa, Pipa osaa mennä vain toiselle kyljelle. Itse en aina muista, kumpi kylki se on… :-} Harjoitukset jatkuvat (omani erityisesti, Pipahan osaa jo).

Vanhempi ja älykkäämpi koirani oppi kyljellemenon vain parin harjoituskerran jälkeen. Paljon haastavampaa on saada koira ymmärtämään, että kyljellä pitäisi pysyä silloinkin, kun vieras ihminen koskee arkoihin paikkoihin. Tätä pitää harjoitella paljon. Myös koiran saaminen toimimaan samojen ohjeiden mukaan eri paikoissa vaatii runsaasti harjoitusta.

Epäonnistuuko koira?

Helmikuussa julkaistiin yhdessä Yhdysvaltain koiran kognitiota ymmärtämään pyrkivistä koirakoulutussivustoista palkitun kouluttajan ajatuksia koiran hämmennyksestä ja sen aiheuttamista koulutusongelmista.

dog-1493256

Koiralähtöiset kouluttajat pyrkivät palkitsemaan koiraa toivotusta toiminnasta ja välttävät koiralle kipua tai epämukavuutta ärsykkeitä, eli rankaisemista väärästä toiminnasta. Yksi epämukavuutta tuottava ärsyke jää kuitenkin liian usein huomiotta: hämmennys koulutustilanteessa.

Monet suuttuvat koiraa kouluttaessaan koiran epäonnistumisista. Koira ei kuitenkaan tunne käsitettä ”epäonnistuminen”. Ihmisen näkökulmasta koira on ”epäonnistunut” ollessaan kykenemätön noudattamaan ohjeita. Koira taas toimii suoritustilanteessa saamiensa ohjeiden mukaan: ei ole koiran syy, jos sen saamat ohjeet ovat ristitiitaisia tai puutteellisia. Silti koirat usein ihmisen reaktion huomatessaan pyytävät lisäohjeita, jotta voisivat toimia oikein (esimerkiksi päästä agilityradan loppuun). Jos koira ”antaa periksi” kesken koulutustilanteen, kouluttajan on syytä miettiä toimintatapojaan uudelleen. Todennäköisesti hän on saanut koiran hämilleen puutteellisella ohjeistuksella.

Samoin, jos koira keskeyttää suorituksen useammin kuin tekee sen loppuun, ongelma ei ole koirassa vaan ohjaajassa. Keskeytysten ollessa toistuvia koira hämmentyy jo nähdessään paikan, jossa on saanut ristiriitaisia tai puutteellisia ohjeita ja suorituksen aloittaminenkaan ei ehkä enää onnistu.

Kukapa koiran kouluttamista aloittaessaan olisikaan täydellinen osaaja? Vaikka koirien kanssa olisi ollut tekemisissä paljonkin, silti voi olla vielä paljon opittavaa. Jos yhteistoiminta koiran kanssa ei suju, kannattaa aina miettiä ensin, miten voisi itse toimia toisin. Koira haluaa kuitenkin perimänsä mukaan ensi sijassa miellyttää ihmistä saadakseen palkkion toiminnastaan.

Karen Webb: eläinrohtotietouskoulutus

Viime viikonloppuna brittiläinen Karen Webb piti koulutusta kouralliselle suomalaisia Helsingissä. Olin etuoikeutettu saadessani kuulua tuohon joukkoon: väsymyksestäni huolimatta halusin ahmia kaiken tiedon, jota kouluttaja jakoi viikonlopun aikana.

karenwebb2

Karen Webb on muun muassa koirien kouluttamisen ammattilainen, PDTE (Pet Dog Trainers of Europe):n sihteeri ja eläinrohtotietouden (oma käännös sanasta zoopharmacognosy) osaaja ja kouluttaja. Viimeksimainittu on Caroline Ingrahamin 30 vuoden aikana tekemien tutkimusten myötä kehittämä hoitomuoto koirille, kissoille ja hevosille.

Zoopharmacognosy-sana on muodostettu muinaiskreikan sanoista ’zoo’ (eläin), ’pharma’ (rohto, lääke) ja ’gnosy’ (tietous). Ingrahamin tutkimusten mukaan kaikille eläimille on evoluution myötä kehittynyt taito hoitaa itseään tai estää sairauksien kehittymistä parantavien kasvien avulla. Luonnossa eläimet syövät kasveja ja niiden sisältämiä eteerisiä öljyjä, leviä, savea ja luonnonmineraaleja. Eläintutkijat ovat jo pitkään olleet kiinnostuneita näistä asioista ja tehneet tieteellisiä havaintoja ja tutkimuksia eläinten itselääkinnästä. Sisällä asuvilla eläimillä on myös taito lääkitä itseään, mutta ei pääsyä kaikkiin luonnosta löytyviin aineisiin. Siksi lemmikit tarvitsevat ihmisen apua.

Koulutuksessa oli puhetta siitä, että eteerisiä öljyjä on käytettävä varoen. Kuten monilla muillakin luonnonlääkkeillä, öljyillä on vaikutuksia muun muassa keskushermostoon, joten niiden käyttäjän on syytä tuntea mikä ainesosa öljyssä vaikuttaa, sen vaikutusmekanismit ja mahdolliset haittavaikutukset. Koulutuksessa esiteltyihin rohtoihin kuului muutama kymmenen eteeristä öljyä, kukkavesiä ja aromaattisia vesiä, tiettyjä viherjauheita ja öljyjä sekä muutama muu aine.

Jos koirilla on kyky lääkitä itseään (eli tunnistaa myrkylliset aineet), miksi koirat sitten syövät suklaata, myrkyllisiä viherkasveja tai puhdistusaineita? Tutkimuksissa on todettu, että koirat elävät nykyään erillään toisistaan, joten  vaikka tieto tiettyjen aineiden myrkyllisyydesta olisikin tiettyjen koirien geeneissä (menneisyydessä tapahtuneen oppimisen kautta), sitä ei ole kaikilla. Luonnoneläimillä myrkytyksiä ei ole tutkimuksissa todettu, toisin kuin lemmikkieläimillä.

Koulutuksessä esitellyt rohdot toimivat muodostaan ja käyttötavastaan riippuen hieman eri tavalla. Tuoksuvat aineet vaikuttavat eri tavoin riippuen siitä, haisteleeko (tuoksuhermopäätteet) koira niitä, vetääkö aineesta erittyviä molekyylejä henkeen (erittyminen limakalvojen läpi) tai kulkeutuvatko ne vomeronasaalielimen (sähköimpulssit) kautta aivoihin. Antamalla koiran haistella tuoksua voidaan tehokkaimmin parantaa koiran vointia: tuoksu vaikuttaa limbiseen järjestelmään, sitä kautta ikäviin kokemuksiin ja saa aikaan käytösmuutoksia vaikuttamalla alitajuntaan.

Myös ravintoainepuutteet korjaamalla koiran käytös voi muuttua. Koira osaa valita itselleen tarpeelliset aineet sisällä tarjotuista, kunhan aineet esitellään koiralle oikealla tavalla. Sama koskee tietysti muitakin aineita. Koirien itsehoitoperiaatteiden vastaista on länsimainen ajattelu, jonka mukaan eläimen kuuluu ottaa se lääke, jonka lääkäri on määrännyt, halusi tai ei.

Kouluttajan kokemusten mukaan itsehoidolla voidaan koiran käytöstä koskien saavuttaa toivottuja tuloksia tehokkaammin kuin millään muulla hoitomuodolla, oli vertailussa sitten käytöskoulutus, homeopatia tai jokin muu vaihtoehto.

Kouluttaja suositteli aiheesta erityisesti yhtä kirjaa: How animals heal themselves (Caroline Ingraham 2014).

Pohdintaa yhteisestä linjasta

Kävimme tänään taas koirien ilmoilla metsässä. Siellä kanssamme oli Milo ja toinen nuori koira, jotka leikkivät innoissaan keskenään.

P1080142

Kaverini kanssa pohdimme sitä, miksei Milon kanssa leikkinyt neljän kuukauden ikäinen suomenlapinkoira tullut kertaakaan ihmistensä luo kutsuttaessa. Muut koirat noudattivat kutsua Mustin (keksitty nimi) sijasta 🙂

Olin kävellyt Mustin ja ihmistensä perässä lyhyen matkan ja huomannut, ettei Mustin ihmisillä ollut yhteistä linjaa koiraa ohjatessa. Kaverini huomautti myös, ettei ihmisen kannattaisi pyytää koiralta anteeksi, jos tämä ei kuuntele. Kolmas huomiomme oli, etteivät Mustia selvästikään kiinnostaneet ihmisillä olleet namit.

Jäin miettimään, mitä tapahtuukaan sitten, kun koira kasvaa isoksi eikä edelleenkään tottele komentoja. Ihmisille oli myös tulossa vauva muutaman kuukauden päästä.

baby-1435548
Karhunkoira …eikun karhunpoika

Koiran ihmisten kannattaa sopia tarkasti sanat ja eleet, joita käytetään koiraa ohjatessa. Koiran saadessa kotona ja lenkillä jatkuvasti ristiriitaista ohjeistusta, se ei opi ymmärtämään mitä ohjaaja siltä odottaa missäkin tilanteessa. Koira myös hämmentyy, koska ei opi mitä tietty sana tai ele tarkoittaa.

Esimerkki: Herra Käpälän kanssa olemme sopineet tiettyjen äänten käyttämisestä koirien ohjauksessa: kielellä tehtävä naksaus tarkoittaa kehua, huulilla tehtävä maiskautus on huomioääni. Kun opettelimme itse käyttämään niitä ja välillä unohtui, miten päin äänten käytöstä olikaan sovittu, koirista kyllä asian huomasi… Kaverit olivat levottomampia ulkona ja sisällä. Kun komentoäänet oli saatu kohdalleen, tilanne rauhoittui hiljalleen.

salama
Pipa the salama

Vaikka koiran kouluttamisessa käytettäisiinkin positiivista vahvistamista laumaperiaatteiden sijaan, koiralta ei kuitenkaan ole tarpeen pyytää anteeksi. Koira oppii nopeasti, että ohjaaja on epävarma ja toimii silloin itse parhaaksi katsomallaan tavalla: ei suinkaan tule luokse vaan jatkaa leikkimistä. Anteeksi-sanalla sinänsä ei ole merkitystä, vaan ihmisten äänensävyllä ja eleillä.

Esimerkki: Toisen koiran ohitustilanne. Jos ulkoiluttajalla ei ole valmiiksi miettyä toimintatapaa, Musti kyllä vaistoaa sen ja on itsekin epävarma. Jos taas Mustin kanssa on harjoiteltu ”ohi”-komentoa sekä tapaa lähestyä toista koiraa, kohtaamistilanne todennäköisesti sujuu rauhallisemmin.

524

Kun koulutuksessa on käytössä nameja, joista koira todella pitää, koira on motivoitunut oppimaan. Jos taas namit ovat samantekeviä, koira pitää opeteltavia komentojakin samantekevinä. On kannattavaa etsiä kokeilemalle joku koiralle todella suuri herkku, jota koira saa ainoastaa erikoistilanteissa.

Esimerkki: Monet koirat pitävät teollisia valmisteita eli nakkeja, makkaroita, valmislihapullia ja juustoa suurina herkkuina. Näitä ei kannata käyttää jokapäiväisissä tilanteissa, vaan ainoastaan pieninä määrinä paikoissa, joiden tiedetään olevan Mustille stressavia: esimerkiksi koiranäyttelyssä, eläinlääkärissä tai vilkasliikenteisissä paikoissa.

cheese-1460387

Lyc

Olen jo muutaman kuukauden etsinyt syytä Pipanan ajoittaiselle agressiiviselle käytökselle ja keinoja muuttaa käytöstä. Agressiot murinan ja varoittamattoman hyökkäyksen muodossa ilmenivät aluksi ruoan puolustamisena koirakaverilta ja ovat sittemmin laajenneet myös paikan puolustamiseksi. Syy on ilmeisesti epävarmuus tai pelko. Onneksi Pipa ei ole kertaakaan purrut kovaa, vaikka onkin hyökännyt toisen (hyökkäyksen syytä ymmärtämättömän ja siitä täysin hämmentyvän) koiran niskaan kiinni.

aimävai
Aimävai?

Pipalla oli pitkään kipeä haava jalassa. Ulkona anturaan tuli viilto (ei tietoa mistä) ja vaikka sidoin haavan huolellisesti, sekä kantapäähän että nilkan etuosaan tuli haavat sidosten hankauksesta. Pipa myös luultavasti traumatisoitui haavan lisäksi myös hoitokaulurista, jota oli ajoittain pakko käyttää. Vielä pari viikkoa haavan parantumisen jälkeen Pipa käytti jalan suojana puuvillasukkaa, koska ilman sitä puolusti haavakohtaa agressiivisesti muilta. Sukkaa käyttäessä puolustusreaktiota ei tullut.

Pipalla on lisäksi ollut muutama epämiellyttävä kohtaaminen koirapuistossa, viimeksi vajaa viikko sitten urokset tappelivat Neiti Ihanaisesta verissäpäin. Pipa oli jo ennen tappelua korvat luimussa, mutta valitettavasti en lähtenyt silloin heti pois puistosta. Jäi kyllä huono omatunto siitä, etten uskonut, mitä koira minulle kertoo. Päätin, että jatkossa lähdemme aina heti pois ulkona sattuvista Pipaa ahdistavista tilanteista.

Homeopaatti Jaana Kolehmainen määräsi taannoin Pipalle Lycopodiumia käytettäväksi kolmen viikon ajan. Lääkkeen pitäisi auttaa koiraa, jolla ei ole johtavaa eikä alistettua asemaa ja jolla on itseluottamuksen puutetta sekä selvästi parempi olo ulkona kuin sisällä. Nuo kohdat sopivat Pipaan. Olemme noudattaneet hoito-ohjetta kohta viikon. Toivon, että Pipan epävarmuutta saisi vähennettyä lääkityksellä kotona tehtävien harjoitusten lisäksi.

Ainakin Pipa on alkanut oppia olemaan rauhassa öisin: meillä on projektina pitää koirat pois sängystä, koska Pipa alkoi puolustaa paikkaansa siellä ja murisi Herra Käpälälle. Olemme saaneet nukkua melko rauhassa sen jälkeen kun Herra Käpälä tuli kotiin 🙂 Välillä Pipa on käynyt rymistelemässä makuuhuoneen ovella olevaa porttia, mutta on mennyt takaisin nukkumaan, kun on varmistunut ihmisten olevan edelleen paikalla.

aimävai2
Äimävai? Eeeeeen tehnyt mitään.

Siitä on myös ollut apua, että koirat ovat muutaman viikon syöneet ateriansa eri huoneissa. Molemmilla on silloin aikaa syödä ruoka omaan tahtiin ilman pelkoa siitä, että toinen ehtii ensin.

Vielä kun saisin Pipan vähentämään rähisemistä ulkona: tietyt toiset koirat, rullalaudat, yllättäen kovaa lähestyvät pyöräilijät, auton peräkärryssä olevat veneet, oudonääniset rekat ym. aiheuttavat ”Hei, mä haluun jahdata tuota ja ajaa sen pois” -ilohaukun. Ei haukkumisessa mitään vikaa sinänsä ole, mutta Pipa käy selvästi ylikierroksilla noina hetkinä eikä pysty heti hiljentämään tahtia.

Siispä koulutus jatkuu.

Miki ja Dobo

Miki on rakastanut doboa ennen kuin sille oli kukaan keksinyt edes nimeä. Meillä on iso jumppapallo, jolla venyttelen selkää silloin tällöin. Aina kun nostan pallon esiin, viereen ilmaantuu innokas avustaja häntää heiluttamaan.

Se on ehdottomasti Mikin päivän paras hetki, kun pääsee syliini pallon päälle. Sillä ei ole väliä, että pallo on soikean sijasta pyöreä.

Viime kuukausina Miki on myös rohkaistunut olemaan itsekseen pallolla: makaamaan, istumaan ja kävelemään eteen, taakse ja sivulle palloa hitaasti pyörittäessäni. Mikillä on ikää jo reilut 12 vuotta, joten syvien lihasten vahvistaminen on tärkeää. Mikin lonkat ovat välillä jäykät ja joskus kipeätkin, joten tasapainoharjoittelu tekee hyvää. Pallon päällä pysymiseen tarvittavat pienet liikkeet ja lihasten värinä auttavat nivelnestettä pysymään juoksevana ja verenkiertoa paranemaan elimistössä.

miki pallolla
Jokainen koira on oman elämänsä lehmä vai miten se oli. Myös öljyväriversiona.

 

Purkkihommia

lisää valoa
Miki mummon tekemän lempipeiton päällä

Olemme alkaneet karvakuonojen kanssa harjoitella tyhjän purkin valitsemista. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta tavoitteena on saada koirat lopettamaan ”herkkujen” syönti maasta lenkillä käydessä.

Harjoituksen idea on yksinkertainen.

  1. Tarvitaan kaksi purkkia, rasiaa tms, joihin tehdään pieniä reikiä niin, että koira voi haistaa sisällön, muttei saa sitä ulos.
  2. Toiseen purkkiin laitetaan herkkuja, toinen on tyhjä.
  3. Koiraa palkitaan antamalla nami kädestä (ei lattialta), kun koira koskettaa tyhjää purkkia. Herkkupurkin koskettamisesta ei palkita.
  4. Kun koira on oppinut, että tyhjään purkkiin kannattaa kiinnittää huomiota, ohjaaja siirtyy vähitellen kauemmas niin, että koira on astuttava muutama askel saadakseen namin.

Tämä on yksi tapa opettaa koiralle, ettei herkun syöminen olekaan aina kannattavaa. Samalla koira oppii tulemaan ohjaajan luo aina herkun maasta löytäessään.

Kerron myöhemmin, miten harjoituksissa kävi ja tuottiko harjoitus toivotun tuloksen.