Miksi herään yöllä?

Nukahdan yleensä nopeasti vuoteeseen menon jälkeen. Kuitenkin usein herään makuuhuoneen ovella olevan portin raapimiseen tai hiljaiseen uikutukseen portin takana.

Olemme herra Käpälän kanssa siirtäneet sängyn keskelle makuuhuoneen lattiaa, niin että koirat näkevät meidät aina ovesta portin takaa katsoessaan. Sängyn alkuperäinen paikka on ovea kauimmaisen seinän vieressä, missä ovat myös kiinteät yöpöydät. Kuitenkin sänky on ollut jo pari vuotta nykyisellä paikallaan.

Alkuperäinen ajatus oli saada sänky lopulta siirrettyä takaisin seinää vasten. Prosessi on vielä kesken…

Käytösongelma: epävarmuudesta johtuva resurssiagressiivisuus

Elämä koirien kanssa on ollut haasteellisempaa siitä asti, kun Pipana mutti meille 2014.  Pipanalla oli epävarmuuden tuomaa resurssiagressiota: ruoan ja ajoittain myös minun puolustamistani. Agressio ilmenee edelleen ajoittain myös remmirähjäyksenä. Koiran nukkuivat aiemmin kanssamme samassa sängyssä, kunnes pari kertaa alkoivat tapella siellä.

Välillä tilanne on ollut parempi, sitten on tapahtunut taas jotain joka palauttaa käytöstä vanhoihin uomiinsa. Pipana vaikuttaa saavan helposti haavoja jalkoihinsa ja on epävarmempi niiden parantumisen aikana ja jonkin aikaa parantumisen jälkeen.

Mitä käytösongelmalle voisi tehdä?

Koirakouluttaja neuvoi meitä jo pari vuotta sitten vähentämään koirien stressiä antamalla kaverien nuuskia rauhassa ulkona. Kävelemällä koiran tahtia. Koirat ovat eri sukupuolta ja haluaisivat kulkea eri vauhdilla, mikä tarkoitti ja edelleen tarkoittaa erillisiä lenkkejä mahdollisimman usein.

Koirat ”karkotettiin” pitkäksi aikaa ihmisten sängystä molempien ihmisten ollessa siellä. Samoin koirat ruokailevat erillään, että ruoasta tappelua ei tule.

Ohjelmassa on lisäksi ollut arkikehua eli ”tyhjästä” kehumista. Kehumista silloin, kun koira ei tee mitään erityistä.

Sana EI on lähes poistunut käytöstä koirien kanssa toimiessa. Vahingossa kieltoja tulee silti annettua: tilanteissa, joissa myöhästyn ennakoinnista (oma vika siis, kuten koiran käytösongelmat ovat aina ihmisen syytä).

Käytössä olivat jonkin aikaa myös homeopaattiset valmisteet, homeopaatin ohjeen mukaan.

Näistä harjoituksista ja lääkityksestä oli apua: Pipanan itsevarmuus lisääntyi ja koira lakkasi herättämästä minua monta (5-15) kertaa yön aikana, joka yö. Herätyksen vähenivät pariin, lopulta nyt viime viikkoina yhteen. Edelleen siis jatkuvat…

Myös Miki raapii ajoittain porttia. Voiko epävarmuus tarttua?

Mitä muuta käytösongelmalle voisi tehdä?

Opiskelen vyöhyketerapiaa ja testaan nyt, kuinka paljon voin vaikuttaa koirien käytökseen sen avulla. Unelmatilanne olisi, että saisin nukkua ihan koko yön keskeytyksettä 🙂

Kyllä asia on niin, että kun joku juttu ahdistaa tarpeeksi, tilanteen muuttamiseksi on valmis tekemään lähes mitä tahansa. Unenpuute on tehokas kidutuskeinonakin, joten toimii erinomaisena motivaattorina. Käytöskoulutus on aikaavievää puuhaa, mutta samalla kiinnostavaa. Mietin aina, mistä jokin muutos johtuu, jotta voisin tarvittaessa toistaa sen toteuttamisen.

Haaste tuleekin tässä vastaan heti todetessani, että koirat ovat erilaisia. Samat keinot eivät toimi kaikilla – tai ainakaan yhtä helposti.

hiekkarannalla

Mainokset

Samat säännöt kaikille?

Viime kuukausien aikan olen lukenut uutisia siitä, kuinka koirien määrä on viimeisen parin vuoden aikana lisääntynyt Suomessa, erityisesti pääkaupunkiseudulla. Se on hyvä uutinen varsinkin kaikille niille koirille, jotka ovat saaneet loppuelämän kodin sen jälkeen, kun ne on edellisestä kodista heitetty tienlaitaan tai roskikseen tai jätetty yksin kuolemaan hitaasti kidutuksen jälkeen. Se on hyvä uutinen myös niille ihmisille, jotka ovat kaivanneet kumppania ja jotka ovat valmiita panostamaan koiransa hyvinvointiin aidosti.

Olisin kuitenkin huolissani tietyntyyppisistä ihmisistä (ja koirista), joita näen lähes päivittäin omien koirien kanssa lenkillä käydessäni. Niistä ihmisistä, jotka eivät osaa tulkita koiransa eleitä. Erityisesti heistä, jotka pitävät omaa ja varsinkin toisen koiraa toisen luokan kansalaisena, vähempiarvoisena, mutta myös heistä, joilla on yksinkertaisesti liian vähän tietoa. Molemmat ilmiöt näkyvät selvästi ulkona liikkuessa.

Esimerkkejä muita huomioon ottamattomasta käytöksestä

ihmissusiIhminen kävelee juuri sitä reittiä, mitä on ennenkin mennyt, huolimatta vastaantulijoista tai esteistä. Huutelee ilkeyksiä toisille omasta mielestään “huonosti käyttäytyville” koirille. Saattaa kiskoa koiraa hihnassa selvästi vihaisena. Antaa agressiiviseen sävyyn, joskus kirosanojen kera palautetta “tiellään” oleville ihmisille. Usein näiden muille huutelijoiden koirasta näkee jo kauas, että se pelkää läheistä ihmistään ja ”liehittelee” (rauhoittava signaali, joka kertoo koiran kokevan tilanteen ahdistavana) tätä. Silloin tiedän heti, että koira on kotonaan alistetussa asemassa, ei niinkään perheenjäsen.

Huomioon ottamaan kieltäytymisen syy saattaa olla esimerkiksi ihmisen apaattiseksi muuttava mielialalääkitys tai yleinen agressiivisuus ihan kaikkia kohtaan. Varsinkin jälkimmäinen ilmiö on hyvin havaittavissa sekä liikenteessä että somekeskusteluissa.

Toinen koirani on oppinut tunnistamaan tietyt yksittäiset ihmiset jo kaukaa. En nimittäin usko, että se haukkuu koirille, vaikka tilanne siltä näyttääkin. Jos koira liikkuisi jonkun toisen ihmisen kanssa, reaktiota tuskin tulisi. Yksi Pipan “pahimmista vihollisista” on ilmeisesti mielenterveysongelmista kärsivä pienen koiran omistaja. Hän on ei koskaan väistä meitä – me väistämme aina häntä. Jos muu ei ole mahdollista, käännymme kävelemään tulosuuntaan. Hän jatkaa aina matkaansa suoraan, vaikka varmasti tietää kohdatessamme saavansa haukkuryöpyn vastaansa. Hän ei ota mitään vastuuta vieraassa koirassa ehkä aiheuttamastaan reaktiosta: alkuaikoina kohdatessa hän vain huusi vihaisena “vie tuo koirasi pois” ja jatkoi matkaansa suoraan kohti. Koiransa hän piti lyhyessä hihnassa, ettei koirakaan voinut väistää. Tuollainen käytös nostaa aina omat karvani pystyyn 😉

Peittelemättömän agressiivinen käytös koiraa kohtaan on onneksi harvinaisempaa. Hollannissa asuessani kohtasin sitä useammin kuin Suomessa. Siellä raiteen vastakkaisella puolella seisova koirien vihaaja saattoi metroa odottaessamme yrittää sokaista koirani lasersäteellä. Suomessa vihaaminen on kierompaa: jätetään maahan myrkytettyä tai piikeillä varustettua ruokaa. Vain harvoin kukaan alkaa räyhätä, että koirani on väärässä paikassa väärään aikaan.

Esimerkkejä tiedon puutteesta johtuvasta käytöksestä

Ihminen kävelee suoraan koiran lähtiessä kiertämään vastaantulijaa kauempaa, ei kiinnitä huomiota koiran luimuun meneviin korviin tai hidastuvaan kävelyvauhtiin. Puhuu ehkä puhelimessa tai on muuten vaan omissa ajatuksissaan. Kiskoo koiraa liikkeelle tämän hidastaessa tai pysähtyessä. Kiskaisee hihnasta voimakkaasti, jos koira ei toimi kuten “pitäisi”. Nämä johtuvat yleensä tiedon puutteesta.

Riskialtteinta tiedonpuutetta on kuitenkin toimia tyylillä “olen tasa-arvoisempi kuin muut” ja pitää koiraa vapaana lenkkeillessä paikassa, jossa liikkuu muita koiria. Vaikka oma koira olisi kuinka kiltti, vastaan tuleva koira voi esimerkiksi puolustaa ulkoiluttajaansa vapaana olevaa koiraa vastaan. Silloin voi käydä huonosti sekä ihmisille että koirille.

Muutama koiraihminen on viimeisen parin viikon aikana kertonut minulle, että toisinaan koiraansa vapaana pitäviä ihmisiä on vaikea saada ymmärtämään, että hihnassa oleva koira saattaa tuntea uhkaa vapaana olevan taholta ja puolustautua, jos toinen tulee liian lähelle. Ja että silloin vastuu tapahtuneesta on vapaana olleen koiran ulkoiluttajalla. Raatelun kohteeksi joutuminen on koiralle aina traumaattinen kokemus, josta koira saattaa kärsiä loppuikänsä.

Koiraihmisen peruskoulutus?

Yhtenä viime vuosien koirakeskustelun aiheena olleen ”koira-ajokortin” eli koiraihmisen peruskoulutuksen suorittamisessa olisi tietyt hyvät puolensa. Silloin koiran kanssa asuvilta ja sen kanssa liikkuvilta edellytettäisiin tiettyjä perustietoja, joissa nykyään on puutteita. Eri asia tietysti on, kerrottaisiinko kaikkien osallistumista edellyttävässä koulutuksessa riittävästi koirien elekielestä. Eleiden tulkintataito vaatii kuitenkin aluksi sitoutumista tiettyyn koiraan ja tutustumista juuri sille ominaisiin reaktioihin, vaikka kenen tahansa syventävää tietoa haluavan koiraharrastajan onkin mahdollista opetella koirien ”yleiskieli”.

Koirien influenssa H3N2 leviää edelleen

lepäävä koiraLintuinfluenssavirus H3N2 on todettu ensimmäisessä koirassa Yhdysvalloissa vuonna 2015. Tänä vuonna tartuntoja on ollut aiempaa enemmän ja koiranomistajat ovat alkaneet pohtia, pitäisikö koirat rokottaa influenssaa vastaan. Ihmisten suojaksi rokote H3N2-viruskantaa vastaan on kehitetty jo aiemmin, mutta koirille ei vastaavan suojan tarjoamaa rokotetta ole.

Paljon matkustavien koirien mukana lintuinfluenssavirus saattaa levitä Suomeenkin, mutta vielä tartuntoja ei ole Suomessa todettu. Sen sijaan Suomen koirilla esiintyy kahta muuta influenssatyyppiä.

Mikä on koirainfluenssa?

Virus leviää koirien keskuudessa ilmateitse ja ilmeisen tehokkasti. Virus säilyy myös pinnoilla (pöydillä, lattioilla, ovenkahvoissa ym) elävänä enintään 24 tuntia. Tehokkaimmin sitä vastaan voi taistella vedellä ja saippualla ja pitämällä koiran erossa toisista sairaista koirista. Koirainfluenssa voi tarttua koirasta esimerkiksi kissaan, muttei ainakaan toistaiseksi ihmiseen.

Influenssan oireet ja diagnosointi

Koska influenssavirukset ovat melko uusia koirille, niillä ei ole viruksia vastaan immuniteettisuojaa. Lähes kaikki tartunnan saaneet siis sairastuvat. Yleensä tartunta ilmenee kahdesta kolmeen viikkoon kestävänä yskänä. Vakavampia oireita ovat esimerkiksi voimattomuus, vähentynyt ruokahalu, nenän vuotaminen ja kuume. Pahimmassa tapauksessa virus voi aiheuttaa keuhkokuumeen. Viruksen diagnosointi on mahdollista tutkimalla laboratoriossa koiran nenästä tai kurkusta otettuja näytteitä.

Influenssan hoito

Influenssan hoitona koirilla käytetään lääkkeettömän hoidon (lepo, juominen) lisäksi antibiootteja toissijaisten bakteeritulehdusten hoitoon sekä valmisteita yskän hoitoon. Vaikka oireet yleensä häviävät parissa viikossa, koira voi tartuttaa toisen vielä neljänkin viikon päästä. Tästä syystä koiran eristämistä muista suositellaan.

Suomessa tunnutaan olevan sitä mieltä, että koirien rokotteita kehittämällä ja koiria rokottamalla voitaisiin kenties jatkossa ehkäistä maailmanlaajuinen epidemia ihmisten ja eläinten keskuudessa. Nykyään käytössä olevat rokotteet voivat vähentää oireita, vaikkeivät estä tartuntaa. Rokote annetaan koiralle yleensä nuuskaistavassa muodossa.

Lähteet:

Speaking for Spot – blogi
YLE:n uutinen, tammikuu 2017