Kyljellemenon opetteleminen

Koiran hoitotilanteissa on hyötyä siitä, että koira osaa mennä kyljelleen ja pysyy kyljellään hoidon ajan. Koiran tutkiminen on helpompaa eläinlääkärille ja kaikille muille koiraa hoitaville ihmisille.

Videoilla näkyy, miten olen opettanut kyljellemenoa omille koirilleni. Pahoittelen kuvan heilahtelua: käsivaralla puhelimella kuvaaminen osoittautui hankalaksi, kun samalla piti ojentaa namia oikeaan suuntaan 🙂

Harjoittelu vaatii koiralta kaksi edeltävää taitoa: kehotuksesta istumisen ja makuullemenon.

Kyljellemenon neljä vaihetta:

  1. istuminen
  2. makuullemeno
  3. kyljellemeno
  4. kyljellä pysyminen

Harjoittelu:

Aloita kehottamalla koira istumaan, sitten makuulle. Lähde viemään namia koiran jompaa kumpaa kylkeä kohti, kuonon tasolla. Koiran nenän pitäisi seurata namin perässä ja viedessäsi namin kyllin kauaksi taakse, koiran pitäisi kellahtaa kyljelleen. Palkitse koira vasta, kun koiran kylki on kokonaan lattiassa ja kaikki jalat osoittavat sivulle. Harjoittele kotona tietyssä huoneessa harjoittelun lisäksi ensin muissa huoneissa, sitten omalla pihalla, sen jälkeen kauempana eri tilanteissa, myös sisätiloissa jos mahdollista. Pidennä hiljalleen aikaa, joka jää kyljellemenon ja namin saamisen väliin.

Näitä tarpeeksi harjoiteltuasi pyydä avustajaa silittämään tai rapsuttamaan koiraa koiran ollessa kyljellään. Toisille koirille tämä on hyvin hämmentävä vaihe, toisia kosketus ei näytä haittaavan. Toista harjoituksen viimeistäkin vaihetta eri ihmisten kanssa eri paikoissa.

Omat kokemukset

Kuten ylemmästä videosta huomaa, Pipa osaa mennä vain toiselle kyljelle. Itse en aina muista, kumpi kylki se on… :-} Harjoitukset jatkuvat (omani erityisesti, Pipahan osaa jo).

Vanhempi ja älykkäämpi koirani oppi kyljellemenon vain parin harjoituskerran jälkeen. Paljon haastavampaa on saada koira ymmärtämään, että kyljellä pitäisi pysyä silloinkin, kun vieras ihminen koskee arkoihin paikkoihin. Tätä pitää harjoitella paljon. Myös koiran saaminen toimimaan samojen ohjeiden mukaan eri paikoissa vaatii runsaasti harjoitusta.

Mainokset

Oikeassa olemisen merkityksestä

Uskonsota

luontaislääke, vaihtoehtohoito, uskomushoito, homeopatia, vastustusViimeksi tänään keskustelin erään lääketieteen voimaan vahvasti uskovan henkilön kanssa sosiaalisessa mediassa. Yritän yleensä saada keskustelukumppanini ymmärtämään, etten suinkaan vähättele länsimaisen lääketieteen keksintöjä tai tehokkuutta. Lähes aina keskustelussa tulee seinä vastaan: lääketiedeuskoa ei ole voittaminen. Minusta niin kutsutut uskomushoidot eli luontaishoidot eli vaihtoehtohoidot voisivat kulkea lääketieteellisten hoitojen rinnalla, niiden tukena. Tämä tuntuu kuitenkin olevan mahdoton ajatus monelle lääketieteellisen koulutuksen saaneelle, oli kyseessä sitten lääkäri tai hoitaja. Luontaishoidot on leimattu huuhaaksi, typeryydeksi, hoidettavien ryöväykseksi ja hoitoalan etiikan vastaiseksi toiminnaksi. Uskallan väittää, että monikaan leimaajista ei ole tutustunut mihinkään vaihtoehtoiseen hoitomuotoon henkilökohtaisella tasolla. Minusta kuitenkin vain sitä kautta voi muodostua käsitys siitä, onko hoidosta apua. Vertaan tätä siihen, että lapsikin voi väittää inhoavansa pinaattia, koska ei ole koskaan maistanut sitä.

Yksi näkemys

Itse vuonna 1999 lähihoitajaksi valmistuneena olen ehtinyt nähdä monenlaista työssäni. Olen huomannut, ettei länsimainen lääketiede aina olisi se paras hoitomuoto. Suomalaiset lääkärit ovat erittäin osaavia, mutta liian usein vain ja ainoastaan lääkkeiden suhteen. Monilta heiltä puuttuu esimerkiksi oleellinen ruokavalio-osaaminen: pahoja puutoksia tässä on myös eläinlääkäreillä, mutta erityisesti ihmisiä hoitavilla lääkäreillä. Lääkärit tuntevat lääkkeiden vaikutukset mekanismeineen ja joutuvat liian usein esimerkiksi määräämään toista lääkettä vähentämään edellisen lääkkeen vaikutuksia. Heillä ei ole aikaa, taitoa tai ehkä edes näkemyksen puutteen takia kiinnostusta etsiä muita vaihtoehtoja.

Minusta ihmisen tai eläimen hyvinvoinnin edistämiseen pitäisi käyttää kaikkia mahdollisia keinoja. Tämä vaatii avoimuuttaa uudelle ja niin sanotusti ajan hermolla pysymistä. Joskus jopa sen myöntämistä, että on itse ollut väärässä.

Oivallus

Ruisku, antibiootti, rokotus, sairaus, rokko, hoito, luontaishoito, uskomushoitoEn voi määritellä tarkkaan päivää, jolloin tajusin, etteivät synteettisesti valmistetut lääkkeet olekaan parannus kaikkiin vaivoihin. Oivallus on syntynyt pitkän ajan kuluessa, vähän kuin mediakriittisyys näin vanhalle ihmiselle (kohta 40v). En kuitenkaan enää pysty uskomaan siihen, että pakkorokotuksilla tai penisilliinin keksimisen jälkeisen loputtoman rahavirran syytämisellä lääketutkimukseen maailma voisi välttyä entistä pahemmilta tarttuvilta sairauksilta – tai edes täysin suojautua niiltä vanhoilta. Maahan ja vesistöihin on Suomessakin imeytynyt ja imeytyy jatkuvasti antibiootteja, parasetamolia, hormoneja ja opiaattijohdannaisia. Erityisesti ulkomailta tuotavassa ruoassa on eläimiin piikitettyjä antibiootteja ja hormoneja ja erilaisia kasveihin imeytettyjä myrkkyjä. Jo nämä tekijät yhdessä riittäisivät sairastuttamaan eläviä olentoja ja myös pitkän ajan kuluessa muokkaamaan DNA:ta. Esimerkkinä ympäristön aiheuttamasta nopeasta muutoksesta ovat antibioottiresistentit bakteerit.

Ainoa, mikä pysyy, on muutos

En enää pysty käsittämään sitä, miten synteettiset lääkevalmisteet olisivat ratkaisu sairauksiin. Olen alkanut yhä enemmän uskoa siihen, että ihmisen mieli on mitään ihmisen valmistamaa lääkettä vahvempi. Olen erittäin kiitollinen lääkäreille, jotka poistivat tulehtuneen umpilisäkkeeni ja kipua aiheuttaneet kasvaimeni. Samoin niille lääkäreille, jotka ovat hoitaneet koirieni moninaisia ongelmia. En silti tähän asti kertyneen kokemukseni valossa näe lääkäriä auktoriteettina, jonka ohjeita noudattaisin ilman muuta. Usein olisi helpompi toimia saamieni ohjeiden mukaan ajattelematta sen enempää, mutta enää en vain pysty. Ehkä olen hörhähtänyt, mutta olen paljon onnellisempi hörhähtäneenä kuin ennen ennen sitä, aiempien sairauksien kurimuksessa ollessani.

lyttynaamakoira, hengitysvaikeus, lyhyt kuono, koirarotu

Koiran lyhyempi elinkaari takaa rodulle ihmisiä paremmat muuntautumisedellytykset sukupolvien kuluessa. Minusta on aika selvää, kumpi todennäköisesti selviäisi paremmin vihamielisemmäksi muuttuvassa ympäristössä: miellyttämään pyrkivä, erittäin sopeutuva koira vai näkemyksestään fundamentalisesti kiinni pitävä ihminen.