Karen Webb: eläinrohtotietouskoulutus

Viime viikonloppuna brittiläinen Karen Webb piti koulutusta kouralliselle suomalaisia Helsingissä. Olin etuoikeutettu saadessani kuulua tuohon joukkoon: väsymyksestäni huolimatta halusin ahmia kaiken tiedon, jota kouluttaja jakoi viikonlopun aikana.

karenwebb2

Karen Webb on muun muassa koirien kouluttamisen ammattilainen, PDTE (Pet Dog Trainers of Europe):n sihteeri ja eläinrohtotietouden (oma käännös sanasta zoopharmacognosy) osaaja ja kouluttaja. Viimeksimainittu on Caroline Ingrahamin 30 vuoden aikana tekemien tutkimusten myötä kehittämä hoitomuoto koirille, kissoille ja hevosille.

Zoopharmacognosy-sana on muodostettu muinaiskreikan sanoista ’zoo’ (eläin), ’pharma’ (rohto, lääke) ja ’gnosy’ (tietous). Ingrahamin tutkimusten mukaan kaikille eläimille on evoluution myötä kehittynyt taito hoitaa itseään tai estää sairauksien kehittymistä parantavien kasvien avulla. Luonnossa eläimet syövät kasveja ja niiden sisältämiä eteerisiä öljyjä, leviä, savea ja luonnonmineraaleja. Eläintutkijat ovat jo pitkään olleet kiinnostuneita näistä asioista ja tehneet tieteellisiä havaintoja ja tutkimuksia eläinten itselääkinnästä. Sisällä asuvilla eläimillä on myös taito lääkitä itseään, mutta ei pääsyä kaikkiin luonnosta löytyviin aineisiin. Siksi lemmikit tarvitsevat ihmisen apua.

Koulutuksessa oli puhetta siitä, että eteerisiä öljyjä on käytettävä varoen. Kuten monilla muillakin luonnonlääkkeillä, öljyillä on vaikutuksia muun muassa keskushermostoon, joten niiden käyttäjän on syytä tuntea mikä ainesosa öljyssä vaikuttaa, sen vaikutusmekanismit ja mahdolliset haittavaikutukset. Koulutuksessa esiteltyihin rohtoihin kuului muutama kymmenen eteeristä öljyä, kukkavesiä ja aromaattisia vesiä, tiettyjä viherjauheita ja öljyjä sekä muutama muu aine.

Jos koirilla on kyky lääkitä itseään (eli tunnistaa myrkylliset aineet), miksi koirat sitten syövät suklaata, myrkyllisiä viherkasveja tai puhdistusaineita? Tutkimuksissa on todettu, että koirat elävät nykyään erillään toisistaan, joten  vaikka tieto tiettyjen aineiden myrkyllisyydesta olisikin tiettyjen koirien geeneissä (menneisyydessä tapahtuneen oppimisen kautta), sitä ei ole kaikilla. Luonnoneläimillä myrkytyksiä ei ole tutkimuksissa todettu, toisin kuin lemmikkieläimillä.

Koulutuksessä esitellyt rohdot toimivat muodostaan ja käyttötavastaan riippuen hieman eri tavalla. Tuoksuvat aineet vaikuttavat eri tavoin riippuen siitä, haisteleeko (tuoksuhermopäätteet) koira niitä, vetääkö aineesta erittyviä molekyylejä henkeen (erittyminen limakalvojen läpi) tai kulkeutuvatko ne vomeronasaalielimen (sähköimpulssit) kautta aivoihin. Antamalla koiran haistella tuoksua voidaan tehokkaimmin parantaa koiran vointia: tuoksu vaikuttaa limbiseen järjestelmään, sitä kautta ikäviin kokemuksiin ja saa aikaan käytösmuutoksia vaikuttamalla alitajuntaan.

Myös ravintoainepuutteet korjaamalla koiran käytös voi muuttua. Koira osaa valita itselleen tarpeelliset aineet sisällä tarjotuista, kunhan aineet esitellään koiralle oikealla tavalla. Sama koskee tietysti muitakin aineita. Koirien itsehoitoperiaatteiden vastaista on länsimainen ajattelu, jonka mukaan eläimen kuuluu ottaa se lääke, jonka lääkäri on määrännyt, halusi tai ei.

Kouluttajan kokemusten mukaan itsehoidolla voidaan koiran käytöstä koskien saavuttaa toivottuja tuloksia tehokkaammin kuin millään muulla hoitomuodolla, oli vertailussa sitten käytöskoulutus, homeopatia tai jokin muu vaihtoehto.

Kouluttaja suositteli aiheesta erityisesti yhtä kirjaa: How animals heal themselves (Caroline Ingraham 2014).

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s